Scotland

Freedoomm!

Krhm, joo. Käytiin tosiaan Glasgowssa, Skotlannissa viikonloppuna viikko sitten! Oltiin järkätty matka ihan ite ja olin niin ilonen, koska yks mun vaihon tavoitteista olikin, että pääsen käväsemään UK:n puolella kun niin lyhyt matka on. Lentolippu edestakasin makso ehkä jotain 50e, en muista enää. 

Osa porukasta lähti perjantaina, mutta sitten minä J:n ja neljän meiän jätkän kanssa lähettiin lauantaina. Meiän lento lähti kahelta Dublinista, joten lähettiin sitten täältä Limerickistä kympin bussilla. Oli aika aikanen herätys, varsinkin kun oltiin oltu edellisenä yönä ulkona. Matka sujukin kuitenkin ihan hyvin. Lensin itse asiassa ekaa kertaa ikinä Ryanairilla! Ja mulla oli mun boarding pass mun kännykässä, mikä oli aika über-siistiä. 

   
Kun päästiin perille, tietenkin satoi. Matkalla bussissa lentokentältä Glasgown keskustaan ei tuntunu kauheesti, että oltais edes toisessa maassa. Oikeesti. Lento kesti jotain 30min (se oli etuajassa), satoi, oli vihreetä ja ihmiset puhu englantia hauskalla aksentilla. Ihan kuin koti-Irlannissa :D Mulla ihan tosissaan kesti jonkin aikaa tajuta, että ollaan ihan oikeesti toisessa maassa. Vaikka oli hypänny lentokoneeseen, sen jotenkin otti niin rennosti, ettei sitä edes tajunnu.

Kun päästiin keskustaan, piti ettiä meiän hostelli (St. Enoch Hotel) siellä sateessa. Oli ihan ok hostelli, vähän kämänen ehkä. Nukuttiin J:n kanssa samassa huoneessa kahen randomin kanssa ja jätkillä oli oma huone. 

Kävästiin sitten kahvilla kuvan Nerossa ja sen jälkeen lähettiin tekemään pientä kaupunkisuunnistusta. Sateessa. Pimeellä. Fiksua:D Mutta H:lla oli kännykässään joku "nähtävyysreitti" niin se sit toimi meiän tour guidena ja opasti meitä siellä kaduilla.

Se oli joku silta. Hienolla yövalaistuksella.

Brittiläiset taksiiit!

Muut vaan porhalsi eteenpäin, mut minä ja H jäätiin itsepäisesti vaan ottelemaan kuvia, jos siltä tuntu. Pitäähän sitä nyt turisteilla.

Aattelin että lingvisti-toverit ehkä osais arvostaa tätä hauskaa nimeä

Joku oli sitten kuullu kehuttavan yhtä sellasta viskipaikkaa (pubia) kuin The Pot Still. Suunnattiin sitten sinne muutamalle.

Oli kyl niin ihana päästä istumaan sisälle lämpöseen ja kuivattelemaan vaatteita! Paikka oli tosiaan erikoistunu viskeihin, niiltä löyty tollanen yllä olevassa kuvassa lasin takana näkyvä punanen kansio täynnä eri viskejä mitä niiltä löytyy. Jätkäthän sitten asiaankuuluvasti viskit nappasi, mut koska mä en viskiä mieluusti juo paria hörppyä enempää, nappasin sit perinteisen siiderin.

Sen jälkeen lähettiin metsästämään ruokapaikkaa. Suunnitelmana oli ensin nähä sen toisen porukan kanssa ja mennä yhessä syömään, mut koska lauantai-iltana oli tosi vaikee saada ilman varausta pöytää neljälletoista hengelle, pysyttiin sitten porukoissamme ja me kuus päädyttiin yhteen italialaiseen pizzoille.

Vatsat täynnä suunnattiin sit hostellille, missä nähtiin sitten vihdoin se toinenkin porukka. Ihmiset oli ostanu juomia ja kokoonnuttiin sit yhteen huoneista ryypiskelemään ja hengailemaan. Ite en voinu kauheen hyvin, niin yksi mulle ystävällisesti tehty gin&tonic riitti ja kun muut lähti ulos tsekkaamaan Glasgown yöelämä, mä menin nukkumaan (en ollu kyl ainoa, W:kin oli heti illallisen jälkeen suunannu mun kipulääkkeitten kanssa nukkumaan koska oli tosi kipee). 

Sunnuntaiaamuna suunnattiin sit ihan ekana hostellin viereiseen ravintolaan syömään aamupalaa. Mä syön aina aika pienen aamupalan, mut täällä kyllä tykkään vähän satsata, jos tolleen mennään ulos aamupalalle. Edelleenkään en sitä varsinaista irlantilaista (tai englantilaista tässä tapauksessa) aamupalaa tilaa, mut vähän normaalia parempaa sentään.

Okei, haha, tässä tapauksessa se "normaalia parempi" oli sitten muroja (Cocoa Pops omnomnom), paahtoleipää ja kahvia :D Eli ei nyt mitään erikoista. Mutta maistu se silti jotenki paljon normaalia paremmalta, haha. Varsinkin kahvi. Mulla on oikeestaan ikävä suomalaista kahvia! Täällä kun ite joutuu tekemään vaan pikakahvia. Ja sitten ostamaan satunnaisista ruokapaikoista. Mulla on ikävä omaa kahvinkeitintä.

Aamupalan jälkeen poikettiin yhessä läheisessä ostoskeskuksessa, koska jotkut halusi käydä jossain tunnetussa lelukaupassa siellä. En tiiä, en ees muista minkä niminen se oli.

Siellä ostoskeskuksessa oli kuitenkin jo kunnon joulukoristelut (niinkuin kaikkialla)! Noi oli musta aika siistejä.

Suomi!! Halusin halata tota kuvaa, tuli jotenkin niin kotoinen olo

Sen jälkeen suunnattiin kohti yhtä ilmasta museota, nimeltään The Lighthouse.

Mulla ei nyt oo kauheesti (aka yhtään) kuvia siitä varsinaisesta näyttelystä, se ei vaan ollu musta nyt niin kauheen mielenkiintonen.

Sen sijaan, kun kiipesi noi portaat ylös torniin, sieltä aukesi tosi nätti näkymä Glasgown ylle!

Museon myymälästä löyty sit kaikkea hauskaa, muun muassa tää, jota varsinkin ne samaiset lingvisti-toverit osaa taas ehkä arvostaa:

Gin&Titonic. Get it? Jääpalamuotteja.

Sen jälkeen hajaannuttiin eri porukoihin sen mukaan mitä ihmiset halusi tehä. Mä alunperin halusin ostaa itelleni uudet kengät ja meiän pitikin mennä tyttöporukalla shoppailemaan. Mulla oli kuitenkin järjetön suklaahimo ja ihanan sympaattinen belgialainen B lähti sit mun kanssa ostamaan suklaata. Luultiin ensin, että muut tulee meiän kanssa, mut ne sit katoskin toiseen suuntaan suoraan sinne ostoksille. Jaa. 

Törmättiin sit B:n kanssa yhteen ihanalta näyttävään kahvilaan (no ne ikkunassa olevat kakkupalat ehkä vähän hurmasi..) ja päädyttiin sitten menemään sinne ja istumaan siellä parisen tuntia ihan vaan höpötellen :D

One happy girl

Oli kyllä niiiin mukava hetki B:n kanssa! Me vaan puhuttiin kaikesta mahollisesta, mm. just vaihtoon liittyvistä fiiliksistä, siitä kun menee takasin kotimaahan. Oli niin ihana puhua niistä asioista jonkun kanssa joka ymmärtää ja ajattelee samalla tavalla! Kun monet mun läheisimmistä kavereista täällä, varsinkin ne jätkät, ei ajattele samallalailla eikä oo oikein ollu ketään kuka samastuisi. Ni vaikka ei niitä kenkiä tullukaan ostettua, niin oli silti tosi mukava käyttää se iltapäivä tohon kahvitteluun ja höpöttelyyn:)

Sen jälkeen poikettiin vielä Urban Outfittersissä, mikä on muuten ihana kauppa! Miksei sitä oo missään missä mä ikinä oon :( Siellä olis ollu niin paljon kaikkea mitä olisin halunnu ostaa! En kuitenkaan kyenny lähtemään sieltä ostamatta yhtään mitään vaan jotain aivan loistavaa tarttu mukaan, heehehee:

Taskumatti! :D Aahahahaa. Älkää kysykö missä mä tota oikeesti aion käyttää. Kyllä mä jotain keksin. ;)

Loppu sunnuntaista sitten menikin siinä kun saatiin koko porukka kasaan (voi hyvä jumala kuinka vaikeeta voikin olla tehä mitään 14-henkisen porukan kanssa), käytiin syömässä, hyvästeltiin perjantain porukka kun ne suuntasi takasin Irlantiin, ja me loput kuusi ensin kierreltiin ympäriinsä ettien jotain kivaa pubia ja päädyttiin sit yhteen ravintolaan pareille drinkeille. 

Maanantaina sit suunnattiin yhteen toiseen museoon! Nimeltään Riverside Museum, palkittu maan parhaaksi museoksi vuonna 2013.

(//Tajusin muuten vasta tätä läpilukiessa, että jaa. Koko UK:n parhaaksi museoksi? Oho. Olin alitajunnassa ajatellu koko ajan tähän mennessä, että Irlannin parhaaksi museoksi. Jep. En selkeestikään tajunnu yhtään että olin ihan eri maassa.)

Bussimatkalla sinne mentiin sitten näppärästi ohi tollasen tosi hulppeen näkösen museon ja Glasgown yliopiston ohi, niin näinpä mäkin ne vilaukselta. Osa porukasta oli käyny siellä edellisenä päivänä kun mä olin kahvittelemassa, vähän harmitti että missasi ne, mut toisaalta, oli kuitenkin niin mukavaa muutenkin.

Se museo oli kuitenkin tosi kiva! Se on kulkuvälinemuseo tai vastaava, en nyt tiiä sitä oikeeta termiä. Täynnä siispä erilaisia autoja, busseja, moottoripyöriä ja ties mitä.

Tykkäsin erityisesti kun siellä oli rakennettu sellanen vanhanajan (abauttiarallaa 30-lukua jos en oo ihan väärässä) katu! Siellä oli tosi siisti fiilis, pääsi käymään eri "liikkeissä" ja kaduilla oli eri sen ajan kulkuneuvoja. Näkyy alla. 

Tykkäsin eniten tälläsistä autoista!

Jee siellä mä näyn peilissä

Saanko mennä täysin offtopic hetkeksi? Jo tolloin tuolla museossa sekä nyt kun kirjotan tätä, muistelen vaan yhtä PC-peliä mitä oon aikoinaan pienenä pelannu. Alko nyt häiritsemään niin paljon, ni käytin just vartin kun yritin googlettamalla löytää sitä (ei mitään muistikuvaa nimestä). Muistin vaan, että siinä oltiin just jossain 30-luvulla, ajeltiin tollasilla autoilla. Muistan elävästi sen musiikin. 

Ja mä löysin sen! Mafia! 

Onko kukaan muu sattunu pelaamaan? :D Tää on taas näitä sarjassamme "veljen vaikutusta". Minkäköhän ikänen oon taas ollu kun pelannu jotain tollasta, hahhah. (Hienot grafiikat muuten) Eikä mikään ihme, että tykkään niin paljon Kummisetä-leffoistakin kun oon tollastakin pelannu. Kauheen nostalginen fiilis tuli taas! Tykkäsin tosta pelistä kovasti, just siitä fiiliksestä kun ajeli noilla siisteillä autoilla ja kuunteli tällästä musaa:

So cool :D

Okei, mennäänkö takasin mafiasta Skotlantiin?

Loput museosta.

Siellä oli kaks kerrosta täynnä kaikkea mielenkiintosta!

Tykkäsin kyl tosta museosta:) Ilmanen sisäänpääsy ja paljon nähtävää! Sieltä lähettiinkin sitten itse asiassa aikalailla suoraan lentokentälle ja takasin kohti Irlantia. Siellä Glasgown lentokentällä yhessä kahvilassa bongasin muuten meiän suomalaisen Axl Smithin! Käveltiin sen ohi ja mä olin ihan öy mai gaat julkkis ja selitin kavereille kuka se on. Mietin pitkään kehtaanko mennä juttelemaan sille ("öö moi mäkin oon Suomesta" ois ollu varmaan aika hieno avauslaini), mut en sit kehannu, harmi. Se tais kyllä huomata että tuijotin. Ja arvata, että oon kans Suomesta koska no, kukapa muukaan kuin suomalainen sitä tuijottaisi. Vaikka onhan se kyllä komea mies. No eniveis. Harmi etten kehannu mennä juttelemaan/ottamaan kuvaa. Ja sehän oli muuten siellä kentällä varmaan sen takia, että Glasgowssahan oli MTV EMA's (European Music Awards) sinä viikonloppuna, oli varmaan ollu tsiigailemassa. Yritettiin kavereitten kaa bongata julkkiksia sinä viikonloppuna, mut ei onnistuttu. Höh.

Jokatapauksessa! Paluumatka Irlantiin mulla olikin sitten, noh, sanotaanko vaikka jännittävä. Mähän kärsin matkapahoinvoinnista ja aina sen takia otan etukäteen lääkkeen, joka estää sen. Se auttaa yleensä aina eikä mulla oo ikinä tullu lentokoneessa mitään ongelmaa. Nytkin nukuin ison osan lennosta (siitä hurjasta 40min mitä se kesti) ja heräsin just kun ruvettiin laskeutumaan. Se oli aika epätavallinen laskeutuminen, kaikki kaveritkin kommentoi jälkikäteen samaa, kone tärisi epätavallisen paljon ja se lentäjä jotenkin mokasi tai jotain. En tiiä mitä oikeen tapahtu, mutta ihan normaalisti se ei sujunu. Siinä mulla alko tulla sit sellanen hiipivä huono-olo.

Kun pääsin koneesta ulos raittiiseen ulkoilmaan, se tuntu tosi hyvältä ja ajattelin sen auttavan, mut sit mun olo vaan paheni. Kun venasin kavereita (istuttiin eri puolilla konetta), puhaltelin vaan ja yritin hillitä sitä huonoaoloa. Kun muut tuli ja lähettiin kävelemään, mun päässä vähän huippasi ja tunsin itteni heikoksi. Kestin sitä aika pitkään, mut kun päästiin lentokentän saapuneet-aulaan, mun oli pakko ottaa H:sta tukea, koska pelkäsin tosissani että pyörryn. Se sitten vei mut istumaan ja siinä mä aloin sit huomaamattani itkemään. Mun pää oli niin sekasin.

Kun meiän piti lähteä kohti bussia, olin saanu istua rauhassa jonkin aikaa ja olo oli vähäsen helpottanu. W sit herrasmiesmäisesti talutti mut käsikynkässä pysäkille ja raitis ulkoilma kyllä autto paljon. Sekä tasanen maa. Ihan oikeesti, paras asia sillä hetkellä oli mun jalkapohjien alla tuntema tasanen maa. Siitä tiesin, että se lentokone oli tosiaan sekottanu mun pään ihan täysin. 

Venattiin bussia aika pitkään ja siinä mun olo sit koheni aika nopeeta vauhtia. Bussissa sit kuitenkin istuin vielä ihan etupenkille, varmuuden vuoksi (koska sehän tunnetusti auttaa että näkee eteenpäin mihin on menossa). Olo meni kyllä ohi, mut olipa jännä kokemus. Ikinä ennen tullu mitään tollasta. Veikkailin, että syynä oli kombo orastava flunssa + kipulääkkeet + huono laskeutuminen. Sekotti vaan mun pään. Huh. 

Mut pakko sanoa, että tollanen tilanne oli siitä ihan mielenkiintonen, että mä näin miten mun kaverit (tai niistä ne ketä nyt paikalla oli) käyttäytyy tollasessa tilanteessa kun toinen itkee ja voi huonosti. Kaikki ei nimittäin ollu sitä kauheen huolehtivaista laatua. Tiiä sitten oliko syynä että ei vaan välitä vai kenties että ei osaa toimia tollasessa tilanteessa, mut muistan kyllä ketkä seiso hiljaa kauempana.. H oli kyllä aivan ihana, se ainakin huolehti:)

No, siinäpä se viikonloppu sit oli! Jumalattoman pitkä postaus tuli, sori, mut jotenkin halusin vaan tunkea kaiken nyt tässä yhellä kertaa että saan tän tehtyä. Toivottavasti jaksoitte lukea! Jee Skotlanti!