Connemara, Kylemore Abbey & Gardens, Galway

Joo. Neljä viikkoa täällä oltu ja nyt tässä viime päivinä mieliala on vähän heitelly ja pää ollu sekasin kaikenlaisista ajatuksista. En mitään tänne ala avaamaan, mutta sanotaan nyt vain, että en osannu odottaa törmääväni tällässeen draamaan omalta osaltani. (Avainsana: miehet). Sen lisäksi vielä kun oon edelleen kipeenä (kauhee yskä varsinkin), niin ei oo mielialat ihan siellä korkeimmalla tasolla tällä hetkellä. Laini Haloo Helsingin biisistä kuvaa aika hyvin olotiloja: "Anna mun ajatella, sekoilla ja olla vähän pihalla"

Mutta koska en tullu tänne valittamaan ja mulla on vielä yhestä retkestä kerrottavaa, niin yritän nyt vaan keskittyä näyttämään teille kivoja maisemia.

Eli viime sunnuntaina menin taas yhelle retkelle, tällä kertaa sen oli järkänny joku yksityinen yritys. Suuntana oli Connemara, Kylemore Abbey & Gardens, Killary Fjord ja Galway. Enkö sanonukkin, että nää retket on täyteen tungettuja. Eniveis, nyt oli kans kaverit messissä, vaikkakin harmi kyllä J nukku pommiin ja me kovasti yritettiin kyllä herätellä sitä kännykän välityksellä ja sit lopulta kun se heräsi just kun bussi lähti, laitettiin se juoksemaan ja pyydettiin kuskia että voisko sen napata matkan varrelta kyytiin, mutta ei siltikään onnistunu (J ei ehtiny ajoissa). Harmi.

Me istuttiin tosi paljon bussissa tona päivänä. Connemaran kansallispuistoon, meiän ekaan kohteeseen, meni jotain yli kolme tuntia muistaakseni. Se ei mua haitannut, koska tykkään istua bussissa ja ihailla maisemia ja varsinkin sit kun saavuttiin Connemaraan (toosi laaja alue), niin ne maisemat oli aivan käsittämättömän hienoja! Joita ei tietenkään pysty saamaan kameralle.

Bussista ei oikein saanu otettua hyviä kuvia kun heijastaa tolla lailla ärsyttävästi. Se koko alue oli kuitenkin tosi kaunista seutua, ehdottomasti kannattaa Connemarassa käydä jos on vaan mahollisuus. Meiän opas kertoi, että siellä yritetään säilyttää iirin kieltä, joten jotta sä pystyt rakentamaan talon tonne alueelle, sun pitää läpästä iirin testi osoittaaksesi että osaat sitä tarpeeksi hyvin. Ehkä sen takia tuolla ei kauheesti taloja sitten näykkään, haha.

En yhtään tienny, että Irlannista löytyy tällässiäkin maisemia. Aivan upeita.

Lopulta kun oltiin saapumassa Kylemore Abbeylle, opas ennakkovaroitti, että kohta bussin ikkunasta tulee näkyviin vähän samanlainen näky kuin mitä Tylypahkan ekaluokkalaiset näkee kun ne ekaa kertaa menee veneillä järven yli Tylypahkaan (tän jälkeen mulla oli siis aika kovat odotukset). 

Tollanen linna siellä sitten venaili! Oli se kyl aika siisti näky kun bussi ekan kerran kaarto järven eteen, bussista kuulu vaan iso "oooh".

Tälläset ihan nätit maisemat oli sitten sieltä linnalta.

Puhun koko ajan linnasta, vaikka ei se edes varsinaisesti linna oo. Englanniksi se on ilmeisesti abbey eli luostari tms. 

Alueeseen kuulu myös iso puutarha-alue, jossa sitten samoiltiin aikamme, mutta ei kukaan kuitenkaan ihan kauheesti jaksanu innostua siitä.

Meillä oli parisen tuntia aikaa koko tuolla alueella ja sitten matka jatkui kohti Irlannin ainoota vuonoa. Jep. Vuonoa. Tutustuin tuolla yhteen uuteen ruotsalaiseen jätkään, jonka vieressä sit istuin bussissa ja yhessä vähän ihmeteltiin kuinka ite yhistää vuonot yleensä Norjaan ja kuinka englannin kielessä ei edes oo sille omaa sanaa vaan ne sanoo fjord. Opaskin mikissä huuteli, että onkos paikalla ketään Skandinaviasta ja paikoiltamme me sit älämöitiin että on on (tajusin kyllä heti jälkikäteen että eipä Suomi ny Skandinaviaan taida kuulua, mut väliäkös sillä). Opas tosiaan ajatteli että skandinaavit osais parhaiten selittää ihmisille mikä fjord on, mutta mä vähän huutelin, että norjalainen osais sen parhaiten ja että me ei olla Norjasta, joten päästiin liusumaan kunniasta.

En ollu ihan kauheen vaikuttunu, joten kuviakaan ei kauheesti löydy. Toi se kuitenkin on.

Pysähyttiin tuolla vain hetken ajan ja sitten istuttiin taas lisää bussissa kohti Galwayta. 

Se oli ehkä naurettavin reissu ikinä, meillä oli YKSI tunti aikaa Galwayssa. Ei siinä kukaan ehtiny tehä mitään muuta kuin syödä, koska oli just se aika päivästä kun kaikki oli tosi nälkäsiä. Joten aika vähälle kyllä jäi Galwayn näkeminen. Pitää varmaan vaan tehä joku oma-aloitteinen päiväreissu sinne joku kerta.

Toi oli aika siisti. Hiekasta tehty koira. Näytti ihan aidolta.

No eniveis. Siinä se päivä aikalailla oli. Selostus nyt ehkä vähän sinne päin, pahoittelut siitä, ei ollu kauheesti energiaa panostaa. Nyt meen nukkumaan ja huomenna (sunnuntaina siis) suuntaan taas yhelle retkelle, ha ha. Olin ensin suunnitellu, että pidän koko viikonlopun vapaata, mut sit W kyseli mua mukaan kun se oli menossa D:n kanssa sinne retkelle ja tadaa, nyt mäkin sit meen. Huoh. Saatan ehkä kuolla uupumuksesta ja flunssasta sitten joulukuussa kun tuun takasin Suomeen. Koska tää flunssa tuskin paranee ennen sitä.

Päivä Sannan kanssa

Tuntuu, että kirjottelen tänne nyt ihan jatkuvasti, enkä edes tiiä ehtiikö kukaan lukemaan näitä mun postauksia samaan tahtiin kuin niitä tehtailen, haha. No, joka tapauksessa! Varastin idean meiän suomi-känädäläiseltä vahvistukselta ja päätin näyttää teille kuvien muodossa miltä mun yksi normaali päivä täällä näyttää! Pyydän jo etukäteen anteeksi huonoja kännykkäkuvia.

Päivähän oli siis eilinen, eli torstai. Herätys soi 08:10, mutta olin niin väsynyt, että taisin nousta vasta 8:35. 

Epätarkka kuva, mutta olin sattuneen torkuttelun takia vähän kiireessä, niin nappasin vain pikaotoksen siitä miltä näytin. Takana näätte mun kauniin kylppärin.

Mun maailman terveellisin ja runsain aamupala! Kyllä, se on vain paahtoleipää. Oon usein aamulla kiireessä enkä oo vieläkään ehtinyt/jaksanut ostaa mitään muroja tai mysliä ja sitä paitsi siitä tulis enemmän tiskiä. Ha.

Venaillessa shuttle-bussia yliopistolle, nappasin respasta itelleni cappuccinon. Because I can. (Ja koska sieltä ei saa maitoa, en haluu juoda americanoa mustana, hyi).

Ekana suuntasin kohti kirjastoa (yrittämään) tulostamaan matskua iirin tunnille, mutta eipä onnistunukkaan kun olikin tulostussaldo jo lopussa.

Sitten kympiltä alkoikin iirin tutoriaalitunti. Se on vähän alkeellisesti opetettu siinä mielessä, että pääasiassa ope vaan kirjottaa lauseita/asioita ylös taululle ja ne pitää sit äkkiä sieltä kopioida ja kirjotella itelle selitykset, että mitä ne nyt tarkottaakaan. Teen myös paljon kuvassa näkyviä random huomautuksia marginaaleihin/ties minne, kun ope sattuu sanomaan jonkun hyödyllisen tiedonjyvän ja se pitää äkkiä kirjottaa ylös jonnekin. Ei oo kauheesti siis loogista järjestystä mun muistiinpanoilla.

Heti perään yheltätoista puolestaan iirin luento. Ne on tosi mielenkiintosia, koska se opettaja kertoo meille vanhoja tarinoita! Folklorea periaatteessa siis sekin. Nyt kahen luennon ajan se on kertonut meille yhteensä viisi tarinaa, jotka kaikki on sidoksissa toisiinsa. Näiden tarinoiden tietäminen on kuulemma oleellista, että pystyy sit tajuamaan jotain, mitä se seuraavaksi aikoo käsitellä. Kuvassa mun muistiinpanot Cú Chulainnin tarinasta.

Kaheltatoista luennon jälkeen kävelin sitten kampuksen laidalta laidalle syömään lounasta W:n ja A:n kanssa.

Paahdettu tonnikala-sandwich ja vettä. Tosi monipuolista jälleen, I know.

Yheltä oli puolestaan management principlesin luento.

Sen jälkeen kahelta menin raha-automaatin kautta päärakennuksessa sijaitsevaan Starbucksiin hakemaan kahvia. Kuvassa näkyy päärakennuksen kartta, ihan vaan näyttääkseni kuinka kauhee paikka se on. Kaikki eksyy siellä koko ajan. Se on jaettu blockeihin A-E ja kerrokset menee jotenkin G, 0, M, 1, 2.. Eikö ookin loogista?

Kahvin haettua kävin ostamassa itelleni lisää tulostussaldoa ja menin kirjastoon lukemaan. Oikeesti, lukemaan koulukirjaa heti näin kurssin alussa! Uskomatonta. Kuvassa näkyy mainittu Starbucks-kahvi sekä Management Principlesin kurssikirja. En tiiä mikä ahkeruuskärpänen mua on purru, yleensä alotan lukemaan kurssikirjaa vasta abaut viikko ennen tenttiä, ha ha ha.

Meinasin alkaa nauramaan ääneen kirjastossa kun näin tän Maslown tarvehierarkian. Oikeesti. Jos saisin euron joka kerta kun kuulen tai nään mainittavan Maslown tarvehierarkian, olisin jo rikas opiskelija. Mä en kestä. Seuraava opettaja tai kirja joka sen mainitsee, mä heitän sillä vesilintua. 

Luin noin tunnin ja sen jälkeen menin kirjaston koneelle eep, tekemään jotain. En muista. Ehkä kirjottamaan blogia. Tästä ei nyt oo kyl kuvamateriaalia (mikä pettymys, tiiän).

Joskus ennen viittä söin sitten lisää. En nyt tiiä voiko tätä ihan päivälliseks kutsua. Se on kanasalaattileipä? Sipseillä. Tosi terveellistä taas. Syön täällä oikeesti ihan liikaa leipää. Yliopistolla on niin monia erilaisia paikkoja missä syödä ja ihan oikeesti, useimmiten valikoima on täynnä luokkaa sandwich/panini/wrap/hampurilainen ja harvoin tosissaan syön mitään oikeasti järkevää suomalaisen tyylistä kouluruokaa. Joku päivä tällä viikolla olin eka ihan innoissani kun bongasin listalta kalaa, mutta sekin oli tietty friteerattua. Mitäs muutakaan. Näitten kuvan kaltasten leipien kanssa saa sentään vähän sitä salaattia.

Viiden jälkeen tapasin sitten ekaa kertaa mun buddyn! Täällä tosiaan on ihan uusi buddy program, joka on siis Suomen tutoreihin verrattava juttu, mut paaaljon huonommin organisoitu. Oon tosiaan täällä jo neljättä viikkoa ja tapasin mun buddyn vasta nyt ekaa kertaa, hah hah. Mentiin Stablesiin yhille, oli joku päivä nimeltä St. Arthur's Day ja kaikkien klo 17.59 piti nousta ylös ja kohottaa malja ja juoda Guinnessia. Itehän tietty join kuvassa näkyvää Bulmers-siideriä (parasta ja ainoota siideriä mitä täällä juon), hahhahha. Maistoin kyl ihan vähän (ekaa kertaa!) Guinnessia ja hyi että. Normikaljaa pystyn juomaan nykyään vähän kerrallaan, mut se oli kyl aika ällöttävää.

Puol seiskan aikaan lähin sitten kotiin kun mun buddynkin piti häippästä ja mua odotti BF:ssä bileet. Oli jo sen verran myöhä, että shuttle-bussi ei enää kulkenu, joten piti kävellä kotiin. Kuvassa näkymä maisema on se suht normaali näkymä siinä matkalla. Toisella puolella tietä on pelkkää asutusta, mut toisella puolella aidan takana sitten vaan tollasta peltoa.

Matkan varrella on myös paljon lehmiä ja hevosia. Oikeesti. (Kuvassa on hevonen vaikka se ehkä näyttääkin vähän lehmältä. Huono kuva) Tähän oli aika outo tottua alussa, koska ite oon tottunu törmäämään niihin yleensä vain jossain maalla, mut täällä niitä samoilee ihan vapaasti tuolla pellolla. En sitten tiiä kuka ne oikein omistaa.

Kotona sitten olin vähän aikaa koneella, vaihoin vaatteet ja suuntasin Brookfield Welcome Bashiin. Eli tervetuliaisbileet kaikille täällä asuville. Ja nappasin ilmeisesti suhteellisen maanisen kuvan itestäni. En mä nyt ihan noin innoissani niistä bileistä ollu.

Bileissä oli sit ilmasta ruokaa ja juomaa, booyah! Mä alotin tälläsellä hyvin klassisella ja yhteensopivalla yhdistelmällä kanahampurilainen ja viiniä pahvimukissa. Toimii.

Siellä bileissä esiinty sitten bändi nimeltä Traffic, ne soitteli kaikkia covereita. Oli tosi kiva kyl kuunnella taas livemusiikkia! Oli muutenkin oikeen mukavat bileet. Ensin vähän kyl ärsytti, koska meillä piti sit olla ilmanen bussikyyti keskustaan ja ilmanen sisäänpääsy yhteen yökerhoon, mut kumpikaan ei sit toteutunu. Just. Päädyttiin sit jatkoille W:n kämpille. Josta meiät taas potkittiin lopulta ulos yövartijan toimesta. Kuinkakohan monta kertaa mäki oon jo ton lauseen kirjottanu. Ei mun varmaan tarvis enää edes sanoa sitä kun taitaa olla aika oletuksena, että meiät potkitaan ulos. Ha.

Ja siinäpä se! Pitkä päivä ja pitkä postaus. Kiitos ja anteeksi.

Alkuviikko

Minäpä se täällä taas hei! En oikein jaksa kirjoittaa heti toista retkikuvapostausta peräkkäin, joten päätin tehä tälläsen randomin sekasortopostauksen kaikesta mitä tässä nyt on tapahtunutkaan tällä viikolla. Se on vähän ärsyttävää, jos koko ajan vain kerron jostain päivistä tyyliin viikko sitten, enkä sit tietty enää muista kovin tarkasti, että mitä tapahtuikaan.

Joten. Neljäs viikko täällä menossa, ääk. Maanantaina mulla oli tuttuun tapaan klo 10-11 amerikkalaista kirjallisuutta ja 14-16 Irish folklorea. Siinä välissä hoidin asioita kirjastolla (käytin ekaa kertaa tulostinta täällä ja wohou, jopa osasin! systeemi on kyllä aikalailla kivikautisempi kuin meiän Jykylän lätkäsysteemi) ja söin lounasta yhen mukavan italialaisen tytön kanssa, jonka tapasin ihan ekoina päivinä täällä, mutta ei vaan oikein olla ehditty näkemään. 

Se Irish folklore on kyllä tosi mielenkiintosta, vaikka vähän naurattaakin että tätä se opiskelu täällä sit on, kuunnellaan luennolla perinteisistä irlantilaisista hautajaismenoista :D Tylsäähän se ei siis aiheena oo, koska täällä käytetään sellasta termiä kuin the Merry Wake, koska (kuten ehkä jotkut tietää) irkkuhautajaisethan ei oo surullisia tapahtumia vaan aihetta juhlaan, musiikkiin ja juomiseen. Ne ei myöskään oo mitään pieniä tilaisuuksia, vaan yhtiin hautajaisiin saattaa tulla sadoittain ihmisiä ja ne sitten jonottelee tuntikausia, että pääsee sanomaan vainajalle hyvästit. Aika jännä. En nyt tiiä minkä takia kerroin tän, ei ketään varmaan kiinnosta, haha.

Kuvien puutteessa saatte tuijotella mun muistiinpanoja. Interesting, eh?

Maanantai-iltana sitten kävin taas perinteisesti järkätyllä bussilla ruokaostoksilla Dunnes Storessa. Siellä on kyl tosi mukavia myyjiä! Ne auttaa pakkaamaan sun kaikki kolme kassillista kamaa ja multakin se myyjä kyseli, että minkäs takia me vaihtarit aina pöllähdetään samaan aikaan tänne ostamaan isoja määriä ja tällästä mukavaa siinä rupateltiin. Taitaa olla se irlantilainen ystävällisyys. Perjantainakin kun yliopistolla oli julistemyynti (taisin mainitakin että ostin sieltä julisteita koristamaan mun huonetta) ja niitä sit jouduin kantamaan isossa putkilossa ympäri kampusta, niin yksi kahvilamyyjäkin alkoi kyselemään multa, että mitäs julisteita ostin ja siinä me sitten puhuttiin Game of Thronesista kun hän ei siitä sarjasta jostain syystä tykkää jne :D Tosi mukavia osaa kyllä ihmiset olla, ei Suomessa tällässeen törmää!

Kaupassa käymisen jälkeen lähettiin sitten vielä pienellä porukalla istumaan iltaa Stablesiin. Ite olin istunu kotona kolme edellistä iltaa, joten halusin ehdottomasti jotain tekemistä. Siitä tulikin sitten ihan hauska ilta, kun hollantilaisen J:n lisäksi mun seurassa oli kolme ruotsalaista jätkää, joten keskusteluhan väistämättä meni Suomi vs Ruotsi -tyyliseksi :D Kyllä, lätkästä puhuttiin. Sekä Ahvenanmaasta ja Ruotsin-risteilyistä. Ja hienoista suomistereotypioista mitä niillä meistä on. Kerroin toki myös takaisin vähän mitä mieltä jotkut suomalaiset on ruotsalaisista, krhm. Mutta koska en hengaa melkein ollenkaan täällä suomalaisten kanssa, niin oli yllättävän kivaa jutella vaan ruotsalaisten kanssa, koska meillä kuitenkin jotain yhteistä on. 

Tämäkin loistava video tuli ehkä puheeksi:D

Tiistaina mulla olis alkanu koulu vasta neljältä, mutta raahauduin yliopistolle "jo" kaheltatoista, kun ajattelin osallistua Harry Potter -viikkoon täällä, hahaa. En oikein edes tiiä mistä se lähti, mutta näin vaan sen tapahtuman Facebookissa ja monet kaverit osallistu, joten tietty truu potterheadina lähin mukaan. Sai ite päättää mihin tupaan liittyy (Luihuinen booyah) ja tällä viikolla joka päivä olis sit erilaisia pelejä, kisoja yms. joissa voi voittaa omalle tuvalleen pisteitä. No. Tiistaina kaheltatoista olis pitäny olla minipelejä, mutta menin sinne paikkaan, missä niiden oletin olevan, niin ei siellä ollukkaan sitten ketään. Hmp. Ärsytti kyllä. Missasin sen sitten kokonaan. Niin sen sijaan menin vaan kahville ja yheltä sainkin sitten kavereista seuraa. Kahviteltiin, lähin käymään BF:ssä kun D tuli takasin matkalta ja mulle oli tullu paketti respaan, ja menin takasin yliopistolle sitten syömään ja neljäksi iirin tunnille.

Tykkään kyl tällä hetkellä kovasti niistä iirin tunneista! Ensin vähän kauhistelin, että mitäköhän siitäkin tulee, pitää taas päntätä ihan uutta kieltä, ja missasin kaks ensimmäistä tutoriaalia eli kaikki oleellisimmat "hei", "minun nimeni on" jne jne., mutta tiistain tutoriaaleissa innostuinkin siitä aikalailla. Ja siitä saa kiittää melkein ainoastaan sitä opettajaa. Nuori miesopettaja (no pakkohan se on mainita että komeakin), ihana irkkuaksentti ja todella rento ja mukava luonteeltaan! Sellanen, että tulee luokkaan just ja just ajoissa vihellellen napit korvilla. Tunnilla käytiin sitten läpi eri maiden nimiä ja se kyseli meiltä mistä kaikkialta ollaan kotoisin, että saadaan käytyä läpi kaikkien omat maat (btw, Suomi on an Fhionlann). Yhessä vaiheessa sitten kun tehtiin jotain tehtävää, tää opettaja tuli vaan juttelemaan mulle, kysymään mistä päin Suomea oon, kun hän kävi itse asiassa Suomessa muistaakseni pari viikkoa sitten (Tampereella). Muutenkin tuntui, että sain ääneni kuulumaan siellä tunnilla hyvin ja se muistaa mut kyllä nyt varmaan aika hyvin sinä "suomalaisena" (ei se kenenkään nimiä tiiä, haha). "Suomalainen" on muuten iiriksi Fionlannach (Is Fionlannach mé = Olen suomalainen) ja se ope kerto mulle, että fion (tms) tarkottaa itse asiassa vaaleaa, eli ei oo ihan mikään yhteensattuma. 

Meiän hienot opetusmateriaalit (tehtävässä piti kertoa parille henkilöiden nimi ja koti- ja asuinpaikka iiriksi)

Minkä takia mä opetan teille iiriä täällä? Haha.

Eniveis. Kaksoistunnin loputtua, suuntasin kotiin. Kuudelta lähti viimeinen bussi BF:iin, mutta se tuli heti täyteen, joten piti kävellä, huoh. Joskus kasin pintaan sitten lähettiin pienellä porukalla Plassey Villageen yhtiin bileisiin. Teemana oli pukeutua oman maan väreihin ja koska omistan vaan tasan yhen sinisen vaatekappaleen ja valkoset korvikset, oli mun asu täsmälleen sama kuin viime viikolla niissä Skottibileissä, haha. Huomisissa international partyissa on itse asiassa taas sama teema (eli siis oma maa), joten pitää yrittää keksiä jotain uutta... Harmi vaan kun ei mulla oo aikaa käydä keskustassa ostamassa mitään, se on kuitenkin sen verran kaukana, että kestää aina venailla bussia ja sitten sillä bussilla kestää aikansa jne. Joten ei oo mikään ihan nopea reissu.

Onkohan mulla niistä bileistä jotain säädyllistä kerrottavaakin? Tuskin. Tuttuun tapaan järkkäri tuli paikalle potkimaan kaikki ulos, jatkettiin yliopistolle Scholar'siin, jatkettiin toiseen opiskelijakylään ja siinä matkalla sitten mukavasti sato ihan kaatamalla vettä, joten kaikki kastu täysin (teki varmasti tosi hyvää mun sairasteluille).

Keskiviikkona mulla olikin sitten sattuneesta syystä aivan kauhea olo. Raahauduin kuitenkin yheksitoista Irish Folkloren tutoriaaliin, koska se oli kurssin eka tutoriaali enkä viittiny olla sieltä pois. Tunnin lopuksi palasin mitä pikimmiten kotiin kuolemaan ja viihdyinkin sitten siellä pitkälle iltaan. Onneksi illalla mulla oli jo paljon parempi olo, koska silloin oli luvassa mun eka tanssitunti täällä! Meillä yliopistolla toimii siis monia monia klubeja ja yhteisöja (clubs and societies), joihin voi liittyä ja sitten harrastaa siihen liittyvää toimintaa. Valikoimaa on paljon: urheilulajeja löytyy jenkkifutiksesta soutuun, jousiammunnasta maastopyöräilyyn, sekä societyista esim. hauskin on ehkä tea appreciation society :D Joten kaikkea kaikille! Ite olin kuitenkin laiska enkä lähtenyt kokeilemaan mitään uutta lajia vaan liityin vain Dance UL:ään. Piti maksaa 5e siihen liittymisestä ja sitten kolme euroa jokaisesta tunnista. Tunteja löytyy mm. traditional Irish dancing, zumba, hip hop ja baletti. Tiiän monta jotka meni irish dancingiin, koska olishan se nyt siistiä oppia sitä, mutta ite halusin ehdottomasti mennä hip hop -tunnille. Ja se oli aivan mahtavaa! Opettaja oli todella rento, hauska ja hyvä tanssija ja hyvä opettaja. Ensi viikon perjantaina täällä on international weekin päätteeksi flash mob, jonka tää opettaja järkkää, ja se sitten koko tunnin opetti meille sitä flash mobin koreografiaa. Se on niiin siisti ja oon ihan innoissani!:D Haluun ehdottomasti osallistua siihen flash mobiin.

Täällä yliopiston opiskelijajärjestön nimi on UL Wolves

Oli muutenkin niin voittofiilis kun piiitkästä aikaa pääsi liikkumaan! Koko kesänä tehny tyyliin mitään liikuntaa, täällä nyt varsinkin vaan juopotellu ja syöny epäterveellistä ruokaa, joten oli niin ihana tunne päästä pitkästä aikaa hikoilemaan tanssitunnille. Varsinkin kun hyppäsin kans pyörän kyytiin ekaa kertaa pitkään aikaan. En ite omista täällä vielä pyörää ja koska se tanssitunti järkättiin aika kaukana mun kämpästä, sain sitten ystävällisesti lainata D:n pyörää. Oli vaan kyllä suhteellisen mielenkiintoista ajaa jätkän pyörällä, varsinkin kun siinä ei ollut polkimissa jarruja (joita oon tottunut käyttämään), niin matkalla meinas sattua useampikin yhteentörmäys joko muiden ihmisten tai lyhtypylväiden kanssa, hahahaha. Hitto oon hyvä pyöräilemään. Mutta selvisin hengissä. Ja ehdottomasti haluun hankkia nyt sen omankin pyörän, mulla nimittäin kesti polkea sinne tunnille 10min kun kävellen olis menny vähintään puol tuntia! Ja aamuisinkin sais nukkua niin paljon pidempään.

Joo. Tästä tuli nyt tällänen höpöttelypostaus, yrittäkää kestää. Nyt lähen taas yhtiin bileisiin. Oh god.

Cliffs of Moher, Lahinch & Lisdoonvarna

Moikka taas! Vähän tässä vielä puhalluttaa eilisten bileiden jäljiltä, mutta kun on kerrankin aikaa, niin saan taas kertoiltua lisää mun seikkailuista täällä.

Lauantaina menin UL:n international societyn järkkäämälle reissulle kuuluisille Cliffs of Moherille, surffikylään Lahinchiin ja Lisdoonvarnan Matchmaking Festivaleille. Melkein kaikki mun kaverit kävi Moherilla jo pari viikkoa sitten, mutta kun en ite silloin saanu lippua, niin halusin ehdottomasti lähteä nyt kun oli toinen mahollisuus. Kun tulee Irlantiin, on kuitenkin ihan pakko nähä Cliffs of Moher, onhan se niin kuuluisa nähtävyys.

Peri-irlantilaista maisemaa bussin ikkunasta

Matkalla kallioille, kävästiin ensin sellasessa paikassa kuin Burren, joka on ilmeisesti kansallispuistoa tai jotain vastaavaa. Maisemia sinne mentiin vaan hetkeksi kattelemaan.
 

Lehmiä löytyy joka hemmetin nurkasta

Burrenissa pääasiassa oli vain erikoisia kivimuodostelmia ja nättejä maisemia. Ei kauaa siellä pyöritty kun matka jatkui taas kohti kallioita. Nää retket osaa aina olla vähän tällässiä, että käydään yhen päivän aikana kauheen monessa eri kohteessa ja jokasessa on aina suhteellisen vähän aikaa tehdä mitään. Onhan se tietysti kivaa nähdä mahdollisimman paljon Irlantia, mutta vähän täyteen tungetuilta nää retket aina tuntuu.

Vihdoin täällä!

Olin kyllä niin tyytyväinen kun oli taas aivan loistava sää! Kun perjantaina tosiaan sato, pelkäsin jo että lauantainakin sit tuolla retkellä sataa ja saa aika kurjissa oloissa Cliffsejä kiertää. Mutta ei! Oli aivan loistava aurinkoinen sää:)

Tadaa, siinä ne nyt vihdoin on! Oli kyllä ihan älyttömän kauniit maisemat katto mihin suuntaan tahansa.

Se oli kyllä yllättävän pelottavaa kävellä ihan siellä kallion reunalla, koska siellä ei ollu minkäänlaista aitaa! Tai siis. Olihan siellä aita, niinkuin tossa ekassa kuvassa näkyy, mutta sen aidan takana meni vielä toinen polku, jota useimmat (mukaanlukien me) käytti, mutta joka kulki siis ihan siinä kallion reunalla. Pudotus olis ollu aika hemmetin pitkä. Olikin aika hyytävää kun ihan siellä alussa, oli muistomerkki kaikille tuolla kuolleille. Hrr.

Riemuidiootti

Mä vaan ra-kas-tan näitä maisemia!

Iso paikkahan toi on, sai paljon kävellä.

Toisesta suunnasta löytyi tällänenkin

En vaan voi tarpeeksi sanoa kuinka mä rakastan näitä maisemia. On kyllä niin ihanaa olla vaihossa täällä ja nähä kaikki nää upeat paikat ja ah!

Kallioiden jälkeen oli kuitenkin sitten aika jatkaa taas matkaa kohti seuraavia paikkoja. Oon täyttäny tän postauksen jo ihan täyteen kuvia, joten jätän nää loput sitten vähän vähemmälle. Ei niissä mitään kauhean erikoista ookkaan.

Ensin pysähdyttiin lyhyesti pienessä surffikylässä nimeltä Lahinch. Siellä oli ihan mukava kiviranta, jossa hengailtiin.

Ihmiset oikeesti surffasi. Tuntu oudolta.

Sen jälkeen mentiin toiseen pikkukylään nimeltä Lisdoonvarna (jännä nimi), missä järjestettiin mukakuuluisa Matchmaking Festival. Eli ihmiset menee sinne ettimään itelleen uutta parempaa puoliskoa. Eh. Odotettiin jotain isoja festivaaleja täynnä kojuja ja ohjelmaa, mut se olikin aikamoinen pettymys. Tosi pieni paikka, vähän vaan lippuja siellä täällä ja muutama koju, ja kadut ja baarit täynnä mukahienosti pukeutuneita humalaisia keski-ikäisiä irlantilaisia. Ei ollu ihan meiän juttu.

  
Tuolla retkellä tajusin kuinka hyviä tyyppejä oon onnistunu saamaan kavereiksi täällä. Lähin tonne retkelle tosiaan yksin kun kaverit oli jo käyny, ja päädyin sitten ensin hengaamaan yhen ranskalaisen tytön kanssa ja Lisdoonvarnassa sitten isomman tyttöporukan kanssa, josta tunsin vain yhden entuudestaan. Edelleen, kiva tutustua uusiin ihmisiin, mutta ne ei vaan jotenkin ihan napannu, ei ollu mun tyylisiä ihmisiä. Oli kiva tappaa aikaa pelaamalla korttia niitten kanssa, mutta kyllä sen päivän aikana vähän kaipasi omaa kaveriporukkaa. Ne tuntien, oltaisiin varmaan vaan menty baariin kaljalle naureskelemaan rakkautta etsiville irkuille ja luotu oma viihteemme, mutta sen sijaan kävelin vain näiden tyttöjen perässä kun ne halusi pois keskustasta ihmisvilinästä. Nojaa. Kerran näinkin.

Olin kotona vasta joskus kaheksan jälkeen illalla ja silloin olisi ollut yhen saksalaisen tytön synttäribileet, minne kaikki kaverit meni, mutta ite piti jättää ne taas välistä kun olin väsynyt ja nälkänen päivän jäljiltä ja edelleen vähän kipeä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen kun sai vaan maata omassa sängyssä, syödä nuudeleita ja katella Vain elämää, haha.

Tästä tulikin aika pitkä postaus, mutta mulla vaan on niin paljon kivoja kuvia mitä haluaisin näyttää, haha. Sunnuntaina menin taas toiselle retkelle, joten lisää kuvia luvassa.