It's the end

Nyt on aika tyhjä olo. Huomenna on sitten lähtö takasin Suomeen. Tällä hetkellä suhtaudun siihen aika ristiriitasesti. Harmittaa paljon jättää nää kaikki kaverit ja tää mahtava vaihtarielämä, mut tää kulunu viikko on ollu mulla jotenki niin raskas että tuntuu hyvältä päästä takasin kotiin lepäämään äitin hoiviin. Mä niin tarviin koko joululoman toipumiseen tästä seikkailusta. Oon niin fyysisesti kuin henkisestiki väsyny. On ollu kyl aikamoinen matka. Huhhuh.

En tiiä. Ihan hullua. Mun tunteet on menny laidasta laitaan tässä. Alkuviikosta oli kuumeessa ja meni jotain kolme neljä päivää kun vaan makasin surkeena sängyssä. Kiva tapa käyttää vikoja päiviä täällä. Mut toisaalta se sai mut ajattelemaan, että ihan kiva kyl nyt päästä ottamaan rennosti, nukkumaan ja kattomaan Netflixiä ja vaan chillaamaan ilman mitään kiireitä tai suunnitelmia. Seki voi olla nimittäin aika väsyttävää kun koko ajan ravaa bileissä ja matkoilla ja ties missä kissanristiäisissä.

Mut kyl tässä silti nyt päällimmäisenä tunteena on suru. Meillä oli eilen illalla vika international party ja huhhuh, se otti kyl tunteisiin. Kyyneleet kyl virtas melkein ihan jokasella (paitsi tietty niillä kahella jääräpäällä). On kyl aika kauheeta ihan vaan kattoakin vierestä kun kaks toisilleen tosi läheistä kaveria halaa niin pitkään ja tiukasti. Täällä on saanu niin mahtavia kavereita. Ääh.

Vaikka toisinaan tää mun elämä täällä on ollu vähän draamantäytteistä, mun silti tulee niin ikävä näitä tyyppejä. En jotenkin osaa ymmärtää, että miten onnistuinkin tapaamaan noin mahtavia ihmisiä ja että ne sattu tykkäämään munkin seurasta niin paljon että hengas sen neljä kuukautta. Oon sanonu hyvästejä ihmisille pitkin viikkoa, mut tänää illalla on ne viimeset ja ne pahimmat. Katotaa mitä siitä tulee.. Ei silmät kauheen kuivina kyllä tuu pysymään, koska mä herkistelen täällä jo nyt.

Kyllä mä uskon, että tuun näkemään osaa näistä vielä tulevaisuudessa. Mä oon ihan varmasti jossain vaiheessa matkustamassa ainakin Saksaan, Hollantiin ja Belgiaan. Ja sitkun oon, mulla on ihmisiä keihin mä voin ottaa yhteyttä. Se on aika mahtava tunne myös. Eikä ikinä tiiä, jos joku joskus eksyis Suomeenkin.

Tää soi yhtenä vikoista biiseistä eilen illalla meiän jatkoilla...

Voi apua oikeesti. Ihan hyvä ehkä että mä häivyn huomenna aamulla aikasin (kuudelta...), ni ei oo ketään paikalla sanomassa silloin heipat. Varmaan muutenkin jo tarpeeks vaikeeta istua taksiin laukkujen kanssa ja lähteä lopullisesti BF:sta.. 

Siitä tulee niiiin outoa, että oon huomenna illalla kotona Lahessa... ei hitto. En yhtään tiiä miten tuun käyttäytymään seuraavat pari viikkoa. Toivon etten ala vaan masistelemaan. Onneks on kuitenkin joulu, ni saa jotain muuta ajateltavaa. Ja onneks mulla on miljoonia kuvia ja videoita mitä voin sit ikävyydenpuuskissani käydä läpi uudestaan ja uudestaan..

No nyt mun on kyl pakko lopettaa, koska en oo vieläkään valmis tän huoneeni kanssa. Paljon pitää viel tehä ennen iltaa. Äääää en haluu ajatella sitä :( Siitä tulee ihan kauheeta. Itkettää jo valmiiks.

En tiiä yhtään kirjotanko tänne vielä. Ehkä jotain post-Erasmus-depressio-purkautumista. We'll see. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen, että ylipäätänsä lähin tätä blogia kirjottaan täältä vaihosta, koska tää on kyllä aivan loistava tapa itellekin muistella mitä kaikkea tuli tehtyä. En oo lukenu yhtään mun vanhoja postauksia, mut ihan varmasti joululomalla nekin tulee luettua läpi. Huh. Okei. Tähän loppuun viel vika biisi. Se on moi.

Pohjois-Irlanti

Tässä nyt sitten jumalaton kuvapostaus Pohjois-Irlannista.

University:

Belfast Castle:

Automatkalla:

Oli muuten hauska kun oltiin Belfastissa ja illalla käveltiin kadulla juomat kädessä ja tuli puheeksi, että onkohan täällä sallittua juoda julkisilla paikoilla. Mut kukaan ei tienny, ni jatkettiin samaan malliin. Sit vähän ajan päästä bongattiinki tällänen kyltti, ainoostaan vaan siinä max penaltyna oli 500. Aika äkkiä meni kyl juomat piiloon, haha.

 

 

 

 

 

Pohjois-Irlannin rannikko on oikeesti niin kaunista seutua!

Pohjois-Irlannissahan on muuten paljon Game of Thronesin kuvauspaikkoja! Ennen tonne lähtöä tsekkailin vähän niitä, mut koska meillä oli aika tiukka aikataulu ja muutenkin lopulta jouduttiin skippaileen paikkoja, ei ollu aikaa lähteä ettimään vaan jotain muutamia tiettyjä randomeita paikkoja, joten jäi ne näkemättä. Tosin taidettiin vahingossa osua yhelle!

Tuolla oli sellanen "nähtävyys" kuin Carrick-a-Rede köysisilta (onks toi rope bridge suomeks?) minne haluttiin mennä, mut kun saavuttiin paikalle, se olikin jo suljettu (meiän tour guide D oli tehny taas tosi hyvää työtä). Mentiin kuitenki kurkkimaan millanen se on.

Mentiin torstain ja perjantain väliseks yöks Londonderryyn - taas muuten yks osoitus unionisti/nationalisti-kiistasta. Paikkaa nimittäin kutsutaan joko Londonderryksi tai Derryksi. Virallisesti se on ensimmäinen, mut usein se löytyy ihan vaan Derry nimellä. Se kielii kumpien puolella oot, kumpaa nimeä käytät. Nationalistit sanoo Derry, unionistit taas Londonderry.

Perjantaina sit nähtävyytenä oli Giant's Causeway!

 

 

 

 

Ja no, siinä se P-Irlanti pääasiallisesti nyt sitten oli! Sori tästä tosi vähäsanaisesta postauksesta, oon ollu kipee TAAS tässä pari päivää ja nyt tavotteena oli vaan iskeä nää kuvat ilmoille (sen verran kivoja maisemia kuitenkin) ennenku lähen täältä, koska en usko että jossain Suomessa ois kauheesti intoa postailla mitään irkkukuvia enää..

Belfast

Vihdoin asiaan! Eli, siihen viime viikkoiseen reissuun Pohjois-Irlantiin. Oltiin tosiaan ensin Dublinissa yötä (remember, minä ja ne neljä saksalaista jätkää). Napattiin mukaan N:n tyttöystävä, hyvästeltiin D:n kaveri ja mentiin vuokraamaan meille auto. Täällä kaikista helpointa ja halvinta on vuokrata auto, jos on joku yli 25-vuotias. Kyse on kai vakuutuksista tai jostain. Onneksi N on 26, joten sen puolesta meillä ei ollu mitään ongelmaa. N on myös kokenu ajaja täällä Irlannissa, joten sen kyydissä oli oikein turvallista olla (varsinkin verrattuna siihen meiän espanjalaiseen kuskiin Killarneyssa, haha). 

Suunnattiin ensin Belfastiin, eikä sinne ollu oikein matka eikä mikään Dublinista. Ehkä pari tuntia maksimissaan. Irlannin ja Iso-Britannian välinen raja ei myöskään ollu niin milläänlailla näkyvissä, yhessä vaiheessa vaan oli kyltti, että nyt muuten vaihtu maa ja samaten nopeusrajotukset muuttu kilometreistä maileiksi. Ei sen kummempaa. Sekä meiän netti kännykässä yhtäkkiä loppu toimimasta, haha. 

Iso pallo merkkasi että nyt saavuttiin Belfastiin

Sain ikuiset traumat Usherin OMG-biisistä tolla välin, koska edellisenä iltana D oli alkanu yöllä kadulla hoilaamaan sitä, mä olin kertonu vihaavani sitä biisiä ja että se jää aina päähän soimaan, joten tietty D sitten tolla automatkallakin hoilasi sitä aina vähän väliä etten vaan millään ehi saamaan sitä pois päästä soimasta. Se jopa pisti sen kajareista soimaan. Ihan täpöllä. Siinä ihan mun vieressä (istuin takapenkillä D:n ja N:n veljen välissä). Nice.

No, eniveis. Belfastissa sit käytiin ensin hostellilla. Se oli aika kämänen paikka, en nyt muista sen nimeä että osaisin varottaa, haha. Mut sit lähettiin käveleen ympäri Belfastia iltahämärällä!

Törmättiin sit sopivasti joulumarkkinoillekin!

 

 

Ne pidettiin Belfastin City Hallin edessä ja sinne sisällekin pääsi kurkkimaan.

 

Napattiin jokainen jotain syötävää marketilta, ite otin crepen täytettynä Nutellalla, banaaneilla ja jollain. Omnomnom hahah, oli hyvää. Sen jälkeen toisesta kojusta kahvi käteen ja kolmannesta jumalattoman iso brownie, joka jaettiin N:n kanssa, ja khyllä kelpaa. En mä paljoa kaipaa, että oon tyytyväinen :D

Sitten jatkettiin matkaa. Käytiin jossain ostoskeskuksessa (Victoria Square tms), koska siellä oli makee näköalatasanne/kupoli ihan ylhäällä. Meiän harmiksi kyllä kun oltiin siellä vasta ihan pimeellä, niin ei sieltä pahemmin mitään maisemia enää näkyny.

Siellä oli siis tosiaan tollanen kupoli, mut kaikki kirkkaat jouluvalot heijasti siihen, joten kuvasta ei tullu yhtään mitään.

Sen jälkeen jatkettiin taas matkaa kävellen ympäriinsä. Ei me ihan päämäärättömästi hortoiltu, vaan D:llä tai jollain oli kyllä jotain tietoa, että mitä "nähtävyyksiä" pitäisi nähä.

Big Benin pikkuveli, en nyt muista/löydä sen nimeä

Kun oltiin nähty tarpeeksi, poikettiin sitten yhessä baarissa drinkeillä. Siellä oli tosi siististi koko valikoima tehty sarjakuvaksi!

"Tequila ...it makes you happy!"

Sit käytiin ruokakaupassa ostamassa ainekset illalliseen, mentiin hostellille, syötiin, ja sit lähettiin taas ulos. Ei mitään kummempaa tapahtunu (mitä nyt vahingossa höpötettiin tyttöjen juttuja kai yli puol tuntia vessassa N:n tyttöystävän kanssa ja sillä välin D otti mulle kuvan sen kalsareista. Ihanaa, kiitos). Yks pieni hämärä sattumus kyllä itse asiassa kävi kun etittiin yhtä baaria ja jätkät sitten käänty yhelle pikkukujalle. Ite vaan menin perässä kun oletin, että ne tietää mihin mennään. Siellä kujalla tulikin sitten paikallisia poliiseja vastaan, oltiin ilmeisesti osuttu baarin takaovelle. Poliisit sitten hääti meiät aika äkkiä sieltä pois ja rivakasti siitä kadottiinkin anteeksipyyntöjen kera ettimään etuovi. En sit tiiä mitä ne oli siellä tekemässä.

Tästä päästäänkin sitten hyvällä aasinsillalla asiaan, mistä oon kovasti halunnu puhua liittyen Belfastiin. En tiiä onko teillä muilla millassia mielikuvia yleisesti Pohjois-Irlannista tai Belfastista, mutta rehellisesti sanottuna, mulla ekana tulee mieleen lähinnä IRA (siis Irish Republican Army) ja muutenkin tälläset levottomuudet. Erityisesti Belfastista mulla oli sellanen mielikuva, että ei oo mikään kaunein tai varsinkaan turvallisin kaupunki. Tää yks meemi kuvaa asiaa täydellisesti:

Tätä näkökulmaa ei kyllä auttanu yhtään paikallisten poliisiautojen bongaaminen.

Netistä napattu

Tollaset järkäleet. Oikeesti. Nähtiin useemman kerran noita kadulla. Hiton panssarivaunuja. Hemmetin pelottavia. Mutta tollassia tarvitaan kun ihmiset mellakoi jatkuvasti. Huh.

Torstaiaamuna haluttiin sitten lähteä vähän ajelemaan ympäri Belfastia ja ettimään kuuluisaa Peace Wallia. Siinä sitten tuli nähtyä vähän sellasta puolta Belfastista, mitä ei varmastikaan kaikki turistit yleensä nää. 

Tosi iso juttu P-Irlannissahan on (ollu) erimielisyydet irlantilaisten nationalistien ja unionistien välillä. Eli nationalistit/katoliset haluaisi olla osana Irlantia ja unionistit/protestantit taas pysyä osana Isoa-Britanniaa. Tää on aiheuttanu paljon ongelmia ja onkin ajanjakso nimellä "The Troubles", jota pidetään ihan sotana näiden kahen ryhmän välillä (3500 ihmistä kuoli) ja se päätty vasta 1998. Tää kahtiajako näkyy tosi selkeesti Belfastissa, koska siellä on itse asiassa näille eri ihmisille omat naapurustonsa, jotka on rajattu toisistaan isolla muurilla (peace wall/line).

Oltiin isketty navigaattoriin sen peace wallin sijainti ja matkalla ajettiin sitten ensin unionistien alueen läpi. Aika surkeeta seutua toisinaan suoraan sanoen, tosiaan just sellasta, mitä turistit yleensä ei nää. Yks tosi huomattava piirre siellä oli, että siellä oli Union Jack -lippuja ihan joka paikassa. Ei ollu mikään liputuspäivä vaan siellä on randomeissa lyhtypylväissä ja ties missä oksissa roikkumassa koko ajan brittilippuja.

Tuolla alueella me oltiin itse asiassa tosi varovaisia. Joku jätkistä ensin huomautti, että me muuten erotutaan tosi hyvin täällä, koska oltiin tasan ainoo auto vierailla kilvillä. Ja milläpä muillakaan kilvillä kuin irlantilaisilla. Tosi hyvä tapa kerätä huomiota alueella, jotka oikeestaan vihaa irlantilaismielisiä. Ei olla varmoja, mutta yhessä vaiheessa kuultiin auton tööttäämistä, joka oikeesti saatto olla suunnattuna meille. Se oli just sellasta huomionhakuista tööttööttööt. Eli vähän oli jännät tunnelmat.

Näitä Poppy Crosseja näky myös siellä täällä. Ton viereisessä plakaatissa lukee: "This Poppy Cross is in memory of the two men murdered at this spot by a no warning sectarian IRA bomb attack on the Four Step Inn public house on 29th September 1971"

Että sellasta. Oli aika jännä myös kun löydettiin näiden eri naapurustojen raja/muuri. Se on ihan tosissaan kunnon portti, jonka läpi mennään. Nappasin nopeen kuvankin siitä.

Jos muistan oikein, niin noi myös suljetaan sitten öisin. Huh.

Ja kun ylitettiin toi raja, tultiin sitten nationalistien puolelle, eli irkkumielisten. Brittilippuja ei enää näkyny ja yllättäen, kadun nimet oli myös iiriksi. Mikä on kyllä aika iso juttu kun ottaa huomioon että ollaan ihan Isossa-Britanniassa kuitenkin vielä. 

Ja löydettiin sitten se muuri.

Tollanen möhkäle siellä menee ympäriinsä. Ainoona tarkotuksena pitää nää erimieliset ihmiset erillään. Jossain kohdin, ainakin toisella puolella, on tota muuria koristeltu seinämaalauksilla. Me ei sellasseen kohtaan suoraan osuttu, mut näin vilaukselta. Niitten pitäis kai olla ihan hienojakin jossain.

Tän seikkailun jälkeen suunnattiin sitten vähän turvallisemmille vesille, mutta koska tää postaus on jo venyny pitkäksi, jätän loput Belfastin nähtävyydet sitten seuraavaan postaukseen. Yritän saada sen mahollisimman pian eetteriin, vaikka tekeekin mieli kyllä vaan tuijottaa SOA:ta. Huoh.