Work hard and play hard?

No, just play hard...

No moikka! Tässä alkaa mulla koulu vedellä viimesiä viikkoja jo! Tällä viikolla oli viimeset tunnit, ens viikko on opiskeluvapaa (jonka mä tietty käytän ihan johonkin muuhun kuin opiskeluun) ja sen jälkeen alkaa tentit. Joten aattelin nyt sit kertoa vähän miten tää mun opiskelu on täällä menny!

Opiskelu on kuitenkin aika oleellinen osa opiskelijan elämää (no oho) ja se on päässy ihan tohon mun blogin nimeenkin mukaan, mut mun opiskelu täällä Irlannissa on ollu kyl ihan pohjaluokkaa. Oon kyllä täysin noudattanu sitä mitä ennen vaihtoakin puhuin: "enhän mä sinne opiskelemaan mee". Ha ha. No en tosiaankaan selkeesti.

Mulla on tosiaan neljä kurssia: Irish Folklore, Irish Language 1, The New World: American Liturature until 1890 taijotainsinnepäin, ja Management Principles. En oo tainnu kertoa niistä kauheesti mitään, koska no, ei vaan oo ollu ikinä päällimmäisenä mielessä, haha. 

Irish Folklore on ollu suurin pettymys ehkä! Alussa olin tosi innoissani siitä, halusin ehottomasti ottaa sen ja se tuntu tosi mielenkiintoselta kurssilta. No, se into sitten laimeni aika äkkiä. Ensinnäkin, siinä kurssilla puhuttiin ihan jumalattoman kauan irlantilaisista hautajaisperinteistä ja kaikesta mikä siihen kuuluu. Siihen aiheeseen kyllä ehti kyllästyä. Ei ne aiheet sen jälkeenkään mitään maatamullistavia oo ollu. Varsinkin kaks luentoa jostain muinaisista vaatetyyleistä ja -materiaaleista oli harvinaisen tylsää ja turhaa.

Maanantainen kaksoisluento tuli skipattua toisinaan syystä tai toisesta ja keskiviikkonen tutoriaalitunti vielä sitä useemmin. Ne tutoriaalit vasta turhia olikin! Päätarkotuksena niillä oli vaan kuunnella ihmisten esitelmiä. Usein opettaja ei ollu valmistellu tutoriaalille mitään käsiteltävää vaan kun päivän esitelmät oli saatu esitettyä, ope puhu esitelmien aiheesta vähän aikaa ja sitten päästiin etuajassa pois. 

Kurssin arvosana koostuu tosta esitelmästä, esseestä ja tentistä. Mun esitelmä meni ihan ok, essee oli aivan sysisurkea ja tuun vähän veikkaamaan, että esseetenttikään ei tuu menemään mitenkään kauheen hyvin. Joten kovin korkeeta arvosanaa en kyllä tolta kurssilta odota. Mikä ei kyllä haittaa yhtään, onhan se kuitenkin aika random kurssi enkä saa sillä mitään Suomessa korvattuakaan.

Irish Language eli iirin opiskelu sitten taas... Huhhuh. Tykkään kyllä opiskella kieliä ja oonkin ehtiny opiskella vähän sitä sun tätä, mut iiri. Voi voi. Se on tosissaan vaikee kieli! Se ei muistuta mitään muuta kieltä (mitä mä tiiän ainakaan) ja sen kirjotusasu eroaa tosi paljon sen ääntämisestä. En kurssin aikana tehny yhtään opiskelua tuntien ulkopuolella. Alussa ajattelin että pitääpäs nyt tsempata, mut jossain vaiheessa tajusin että mä en ihan tosissani tee tällä tiedolla yhtään mitään! Mä en tuu tarviimaan iirin kieltä niin missään. Se ei hyödytä mua millään lailla. Joten ajattelin vaan, että no, kunhan vaan räpiköin kurssin läpi ja sillä sipuli. 

Siinä nyt pieni maistiainen siitä kielestä. Yksi tosi "hauska" esimerkki iirin vaikeudesta: sana 'äiti' on máthair ja äännetään moher. 'Isä' taasen on athair ja lausutaan aher. No, sitten kun sanotaan että 'minun isä' niin se onkin sitten m'athair. Joka lausutaan maher. Eli máthair ja m'athair on kaksi ihan eri asiaa. Äiti ja minun isä. Eikö ookkin helppoa?

Toinen hauska esimerkki: numero 'neljä' on a ceathair. Kun puhutaan neljästä ihmisestä, sanotaan ceathrar. Sana 'tuoli' on taasen cathaoir. Yritä siinä nyt sitten ääntää noi selkeesti erilailla. 

Iirin opettaminen täällä on myös ihan alkukantaista. Ei oo mitään kirjaa, ei niin mitään materiaalia mistä voisi mitään kattoa. Ite piti vain kopioida kaikki sanat ja lauseet taululta paperille, raapustella open kertomat kielioppisäännöt äkkiä ylös ja jos missasit jonkun tunnin niin voi voi, missasit sitten täysin sen tunnin asiat. Piti kyllä tulostaa 6x10 sivua worksheets eli sellassia tehtävämonisteita. Joiden tehtävänannot oli iiriksi ja tehtiin vaan muutamat jokasesta worksheetistä. Seriously.

Ainoo hyvä puoli tossa kurssissa oli ehkä se opettaja :D Se oli tosi mukava ja rento! Aina osotti mielenkiintoa eri kieliin (kun luokka kuitenkin oli täynnä vaihtareita) ja yritti löytää jotain samankaltaisuuksia iiriin. Jos joku lukijoista on Limerickiin eksymässä ja iirin kurssille, ni suosittelen ottamaan Billy MagFhloinnin (eli kyseisen open) tutoriaalit:) Siellä on nimittäin toinenkin pitämässä niitä. (Kai se on ihan luvallista kertoa sen nimi täällä, haha? :D)

Okei, oli siinä kurssissa itse asiassa toinenkin kiva puoli! Luennot nimittäin. En yhtään osannu odottaa sitä, mut luennot käytettiin itse asiassa vanhojen irlantilaisten kansantarujen läpikäymiseen! Saatiin kuulla mm. Táin Bó Cúailngen tarina (eeppinen eepos täynnä kuninkaita ja kuningattaria, jumalia ja taikavoimia.. ja koko tarina on oikeestaan vaan yks pitkä härän ryöstö). Meiän piti tässä viime tiistaille kirjottaa siitä esseekin, joten osaan koko pirun tarinan aika hyvin nyt. Harmi vaan kun se esseen aihe oli aivan jumalattoman laaja ja epäselvä ja kaikki oli ihan pihalla, että mitä hittoa ne siihen kirjottaa. Munkin esseestä tuli ihan surkee. Huoh.

Mulla oli tiistaina myös iirin suullinen koe. Oh my fucking god. Se oli ihan kauheeta. Oon kyllä jo melkein tottunu suullisiin kokeisiin, oon niitä kuitenkin jo aika monta tähän mennessä koulu-urallani tehny. Mut tää oli kauhein ikinä. Ensin meiän piti parin kanssa tehä etukäteen puolentoista sivun pitunen keskustelu iiriksi ja se sitten piti lukea opelle ja yhelle toiselle randomille tyypille. Se oli vielä ihan ok. Mutta sitten! Sitten ope rupesi kyselemään sulta iiriksi kysymyksiä ja sun piti ymmärtää ne ja osata vastata iiriksi :)))

Voi luoja. Se oli kauheeta. En ollu ehtiny opiskelemaan kauheesti niitä asioita etukäteen, joten en todellakaan osannu ulkoa kaikkea mitä ois pitäny. Pari kertaa tulikin aikamoinen jäätyminen kun en tajunnu mitä ope multa kysy. Ugh. Se oli kyllä niin nolo tapaus, olin vain niiiiiin onnellinen kun se oli ohi. Nyt on sitten vielä edessä se varsinainen kirjallinen koe. Huh. Jos siihen yrittäisi ihan oikeesti kunnolla päntätä etten ihan oikeesti feilaa tota koko kurssia. Ei oo kyllä kauheen kaukana nimittäin.

Ää, innostuinpa mä selittämään tosta kurssista! No. Näitten randomien irkkukurssien lisäksi mulla oli sitten myös se american literature. Ainoo kurssi, jolla toivottavasti saan korvattua yhen mun suomalaisen kurssin. Oon ollu superlaiska senkin kanssa. Koko ajan kurssin aikana olis pitäny lukea tiettyjä tekstejä enkä mä sit tietty oo lukenu niistä abaut mitään. Nyt vähän kyllä pännii, mut. En tiiä. En vaan tajunnu, että nyt kannattaisi ehkä ihan oikeesti jopa lukea niitä tekstejä. Ihan että jopa oikeesti oppisikin jotain niistä aiheista, mutta myös koska meillä oli itse asiassa tänään quiz kaikesta kurssin aikana käymästä matskusta ja mä olin ihan pihalla siinä, en tienny melkein mihinkään vastausta. Ups.

Mun ensimmäinen essee tosin kyllä meni aivan loistavasti. Sain 82/100, joka on A:n arvonen suoritus (en sit tiiä onko se A1 vai A2 ja kumpi edes on parempi, no idea). Se oli tosiaan siitä jenkkien itsenäisyysjulistuksesta, joka oli musta tosi mielenkiintosta. Oon tosi tyytyväinen kyllä tosta tuloksesta! Jotain sentään osannu tehä oikein :D Kattoo ny, miten toinen essee sit tulee menemään. Luojan kiitos ne on ne kurssin tärkeimmät arvosteluperusteet eikä se quiz. 

Mutta. Syynä minkä takia en oo muuten oikein panostanu tohon kurssiin on ehkä se, että ei vaan oo pahemmin ollu kiinnostusta siihen aiheeseen. Vaikka amerikkalainen historia ja kirjallisuus on ihan suht mielenkiintosta, tälläset kirjallisuuskurssit ei vaan enää oikein nappaa. Mulla on itse asiassa ollukin täällä välillä pieniä identiteettikriisejä mun koulun suhteen.. Ehkä ekaa kertaa ikinä oon alkanu vähän kyseenalaistamaan mun päätöstä opiskella englantia pääaineena. Se ei vaan tunnu kauheen hyödylliseltä tosiaan. Sillä ei pitkälle kyllä pääse. Ja kun mä en tosiaankaan haluu jäädä johonkin kämäseen toimistohommaan surkeella palkalla. Mua pännii, että missasin kauppiksen sivuainehaun tänä syksynä, muuten mulla ehkä saattaisi olla oikeesti kunnon aineopintotasonen sivuaine keväästä lähtien. No, pitää vaan yrittää sit keväällä uudestaan. Mä en hyväksy olemaan pelkkä humanisti.

Mulla on tosiaan ollu täällä myös se Management principles -kurssi. Ja se on nyt sit sitä oikeeta tavaraa. Se on oikeesti mielenkiintosta ja oon menny melkein jokaikiselle luennolle. Luennoitsija pukeutuu pukuun ja on tosi määrätietonen tyyppi. I like it. Kurssikirjan lukeminen on vaan jääny ihan täysin, mut nyt aion ihan tosissani kyllä lukea sitten tenttiin, koska haluisin tosta hyvän numeron. Ainoo kurssi oikeestaan täällä siispä mistä välitän :D Siitä ei nyt kuitenkaan sen pahemmin puhuttavaa oo, koska kurssi tyypilliseen bisnestyyliin on vaan luennoilla istumista ja muistiinpanojen tekemistä ja lopputentti on 100% arvosanasta. Fine by me.

Joten. Tällänen monsteriteksti sitten kouluasioista. Mulla alko tosiaan nyt sitten lukuloma, jonka tuun sitten käyttämään suurilta osin ihan muualla kuin kotona. Oon nimittäin lähössä tiistaina pienellä porukalla Dubliniin ja Belfastiin, boooyaaah. Ennen sitä pitää saada kyllä am. literaturen essee kirjotettua. Can do. Tein eilen jopa study planin itelleni (can you believe it), jota noudattamalla mun pitäis pystyä selviytymään lopputenteistä tän reissunkin kanssa. Tää on kyllä niin hyvä esimerkki siitä kuinka pistän huvit täysin koulun eteen täällä :D Koko viikko aikaa vaan opiskella? Minähän lähden reissuun. Ha.

No, eniveis. Yritän nyt sitten olla ahkera ennen tiistain lähtöä ja palata myös tänne vielä! Näkyillään siispä.

MUSE

Jos täällä on vielä joku joka ei tiedä...

Muse tulee taas Suomeen ens kesänä, Provinssirockiin!

Oon nyt ehkä hehkuttanu tätä asiaa abaut jokaiseen sosiaalisen median kanavaan jota käytän. Sori. (Täälläkin tää nyt sit kuuluu siihen blogin nimen "Rock"-osioon)

Mutta aina kun nään mun Faceen linkkaaman uutisotsikon tai läppärin kajareista kajahtaa joku awesome Mattin riffi (no tietty kuuntelen täällä nyt niitten live-vetoja), innostun aina uudestaan.

Olympiastadionin keikalta vuonna 2013 ♥

Ne on vaan niin jumalattoman hyviä livenä, että ihan heikottaa.

Kuunnelkaa ihmiset mun ehdotonta lempibändiä:

Provinssissa nähään!!

(P.S. Mulla on huomenna taas yhen esseen deadline enkä oo vieläkään alottanu kirjottamaan sitä. Oon tän koko illan vaan ollu jossain Muse-hurmiossa. Tosin tää uutinen teki mut niin hyvälle tuulelle, että luulis kyllä sen esseen lähtevän aika näppärästi menemään tässä kohta. Tosin toi viinikin saattaa vaikuttaa asiaan, jota täällä yksinäni juon. Ups?)

F*ck you, I won't do what you tell me

Terve taas! Täällä on nyt aikamoiset fiilikset menossa, oon ollu niin jumalaton procrastinator (mitäikinäseonkaansuomeksi, viivyttelijä?), että kouluasiat alkaa kunnolla painaa päälle ja oon yrittäny käyttää mun vapaita viikonloppuja niiden tekemiseen, mutta ei vaan onnistu ja nyt ärsyttää kun käytän mun kallisarvoisia Irlanti-päiviä vaan turhantoimittamiseen ja Netflixiin mutta aasdasaffghg. 

Oon yrittäny tsempata itteäni ja mun pitikin ensin tänään kirjottaa tänne sellanen awesome tsemppipostaus, koska tänään päivällä mulla oli jopa tsemppi päällä, mutta nyt se on taas kadonnu jonnekin pohjamutiin. Joten sen sijaan voisin vaan kertoa teille mun parista edellisestä viikosta, mitä tässä nyt on tapahtunu sen jälkeen kun tultiin takasin Skotlannista.

Tässä Irlannin vastine niille Suomen lumikuville

Ei kauheesti mitään ihmeellistä oo tapahtunu, mutta taas sitä kuuluisaa normielämää. Onneksi mulla on tässä kuussa ollu apuna mun varsinainen konkreettinen päiväkirja, jonne otin kuun alussa tavotteeksi kirjottaa jokanen päivä kolme asiaa siitä päivästä, mitkä oli jotenkin uusia/erityisen kivoja/erilaisia tms. Välillä kun ei tapahtunu kauheesti mitään ihmeellistä, siellä on ihan hölmöjä pointteja, mut ne auttaa muistamaan mun arkielämää täällä.

Eniveis. Maanantaina siis tultiin myöhään illalla kotiin Skotlannista. Tiistaina nukuin pitkään enkä tehny mitään ihmeellistä tavallisten iirien tuntien lisäksi. Keskiviikkona jatkoin laiskaa linjaa ja skippasin päivän ainoon tunnin, ihan vaan koska väsytti. Oli sit niin ihanaa olla ihan vaan koko päivä kotona rauhassa. Illalla tosin menin sit skottibileisiin! 

Yksi mun tuntema skottityttö järkkäsi skottibileet kämpässään. Oli aika hauska sattuma, että ne oli tälleen tosi pian sen meiän oman Glasgow-reissun jälkeen! Mutta siellä oli hauskaa - sain lipun naamaani, pelattiin beer pongia (pelataan sitä täällä tyyliin jokaikisissä bileissä ja silti mä oon sysisurkee siinä), maistoin jotain tosi omituista skottijuomaa ja sai kuunnella "livemusaa" kun monet oli tuonu omat soittimensa mukanaan ja ne soitteli siellä. Nää mun kaksi tuntemaa skottiahan opiskelee musiikkia, joten ne tuntee paljon muitakin muusikoita, joten sen takia tälläsissä bileissä on aika tyypillistä sellanen musisointi:) Oli kitaraa, huilua, harmonikkaa ja yksi virolainen soitti jopa harppua. 

Torstaina päivällä ei taaskaan tapahtunu mitään kovin erikoista, mitä nyt pääsin luettelemaan meiän iirin opelle suomalaisia viikonpäiviä, koska se oli kiinnostunu kuulemaan. Illalla oli sit luvassa vähän lisää musisointia, koska Brookfield oli järkänny sellaisen yleisen musiikki-illan, missä soitti kasa BF:ssä asuvia opiskelijoita. 

Classy free food and wine strikes again

Ajattelin vaan mennä tsekkaamaan sen kun pari muutakin kaveria meni. Oli ihan mukavaa kuunnella erilaisia musiikkiesityksiä ja hyödyntää ilmasta ruokaa ja viiniä.

Perjantai? Luento, opiskelua kirjastossa, lounas yhtien jätkien kanssa, luento..

Otin tän kuvan kirjastossa Instaan. Tietokone, kalenteri, Starbucks-kahvia. Opiskelua. Äsken kun katoin sitä kuvaa uudestaan, huomasin että näytössä näkyy, että mulla on Facebook auki. Hahahahahah. Opiskelua my ass.

Perjantai-illalla oli sit taas bileet. Oli vähän meh. Etkoilut suju vähän ärsyttävissä merkeissä kun ensin kaikilla oli vähän omia suunnitelmia ja jouduin kyselemään ympäriinsä. Päädyin sit yhteen porukkaan, mut sit kun lähettiin Stablesiin international partyyn, niillä oli vähän oma agenda ja mä sit etin sieltä mun muut kaverit. Oli ihan hauskaa ja no. Ei siitä yöstä sit sen enempää.

Lauantai ja sunnuntai... Maailmanhistorian turhimmat päivät. Makasin vaan kotona sängyssä ja tuijotin Netflixiä. 

Mulla oli Irish folkloren esseen deadline maanantaina kahelta. Mulla oli tarkotuksena käyttää se vapaa viikonloppu sen kirjottamiseen, mutta joo. Ei ihan onnistunu. Maanantaina teinkin sen mun prokrastinaatio-postauksen tänne. Yritin tosiaan valvoa su-ma välisen yön ja kirjottaa sen esseen, mut ei siitä tullu yhtään mitään. Aivot vaan jumitti, tuijotin tyhjillä silmillä konetta enkä saanu mitään aikaseksi. Menin nukkumaan puol neljä yöllä ja heräsin sit kasilta kirjottamaan sitä taas. Sain tehtyä, mut siitä tuli aivan kamala essee. Ugh.

Ja jouduin taas skippaamaan maanantaiset tunnit. Jeesus tätä mun koulunkäyntiä täällä oikeesti.

Ei ollu ehkä sit mikään ihme, että illalla kun menin kauppaan ja bongasin tälläsen tarjouksen, mukaan tarttu parikin purkkia:

Ben & Jerry's -jätskiä alennuksessa kolme euroa!! Oh my fucking god. Voitte vaan kuvitella mun järkytyksen sekaisen onnen kun näin ton. Harmi että ei ollu yhtään mun lempparia cookie doughta, mutta kaksi muuta makua kelpasi kyllä just fine.

Olin sit suunnitellu, että vietän mun illan syöden jätskiä ja kattoen leffaa kuin mikäkin tyypillisin forever alone tyttö, mut sit olikin tosi kiva yllättäen saada muita suunnitelmia! Sainkin nimittäin kutsun syömään päivällistä D:n ja W:n kanssa, jätkät kun oli tekemässä ruokaa. Oli sit kiva hengaa niitten kaa vaan kolmisteen pitkästä aikaa:) Sain hyvää ruokaa, nauroin mahani kipeeksi kun D siirsi mun kameran bilekuvia sen koneelle ja se näki jotain niitä kuvia ekaa kertaa, ja sain vihdoin kuulla tän biisin nimen W:ltä:

Taas näitä sarjassamme hyviä biisejä mitä tyypit täällä soittaa enkä tiiä nimeä.

Päivällisen jälkeen lähettiin vielä yliopistolle Scholarsiin (toinen siellä oleva baari), missä oli jo muita kavereita ja livemusaa. Siellä sit meni mukavasti se ilta istuessa muutamalla ja jutellessa:) Yleisesti siispä oikein kiva vaihtoehto sille kotona kököttämiselle, mitä harrastan täällä nykyään ihan liikaa.

Tiistaina, ei mitään ihmeellistä. Keskiviikkona halusin tosissani taas skipata sen ainokaisen tunnin (Irish folklore), mut raahauduin kuitenkin sinne ja oikeestaan ihan hyvä, koska pääsinpä taas tekemään jotain uutta! Nimittäin tälläsen:

Se on nimeltään St. Brigid's Cross! Tulin tunnille myöhässä, joten vähän missasin sen selityksen. Kuuntelin vaan yhen presentaation loppuun ja sitten mulle iskettiinkin kasa tollassia "oksia" (mitä hittoa ne taas on) käteen ja ope alko selittämään meille kuinka tollanen risti tehään. Ei se mitään rakettitiedettä ollu, mua ehkä enemmän vaan huvitti siellä että "jaa tällästäkö yliopisto on? askarrellaan oksista ristejä". Onpa taas akateemista. Mut olihan se tollanen ihan hauska "irlantilainen kokemus" taas. Ja jäipähän toi risti itelle muistoksi.

Keskiviikko olikin sit aikas produktiivinen päivä! (Anteeksi nää anglismit, ei nää aivot enää osaa tuottaa oikeeta suomea) Työskentelin jonkin aikaa kirjastossa, käväsin kaupungilla ostamassa vähän jotain uutta kivaa päällepantavaa perjantain bileisiin (oon jo niin kyllästyny mun kaikkiin vaatteisiin kun niitä samoja kierrättää koko ajan bileissä), sain hoidettua vähän kaikenlaisia käytännön asioita.. Skippasin kyllä illalla taas tanssin ja jousiammunnan. Taisin aikalailla lopettaa ne molemmat jo, huoh. Tai no, tanssista se olikin kyl jo vika tunti. Jousiammunta mulla on nyt ihan jääny kokonaan.

Torstaina ei mitään kauheen ihmeellistä. Perjantaina illalla oli bileet, mitä kaikki odotti koko viikon. H vietti synttäreitään sekä sillä, D:llä ja yhellä hollantilaisella tytöllä oli kaikilla kavereita vierailemassa. Oli kaksoisbileet: ensin H piti omassa kämpässään pre-pre-partyt, juotiin mm. jekkushotteja (saksalainen kun on). Kuulin muuten, että ne kutsuu joskus jekkupommia nimellä flying deer. Makes sense.

Lisää musiikkia! 

H:n kämpästä siirryttiin sitten hollantilaisen kämppään. Siellä lisää juomapelejä. Olin vähän "peloissani", koska siellä oli käynnissä sellanen peli kuin Ice. Yksinkertaisesti sanottuna näin: ympäri kämppää oli piilotettu Smirnoff Ice-pulloja. Jos satuit löytämään yhen, sun piti vetää se alas ykkösellä samantien. Joten kun olin ekojen joukossa paikalla asunnossa, välttelin tahallani minkään kaappien ja muiden avaamista, missä ihan taatusti jossain lymyää pullo. Onnistuinkin sitten välttämään Icen löytämistä koko illalta. Yks hollantilaisista vieraista yritti kyllä yhessä vaiheessa huijata mua osottamalla mun selän taakse kohti ikkunan reunaa ja sanomalla "hey look!", mut olin liian fiksu enkä langennu noin ilmiselvään lankaan.

Tän takia en pahemmin laita kuvia bileistä tänne. Baarissa näytän usein suht kamalalta, koska oon ihan hikinen ja niin epäedustava kuin olla ja voi. Asukuvia musta ei ikinä saa koska a) en ikinä ehi tai muista ottaa tyylikästä peiliselfietä ennen kotoota lähtöä, ja b) ei kukaan ota musta muita kun epäedustavia kuvia hah hah. Olin kuitenkin ostanu ton uuden punasen paidan sekä tosi kivan earcuff-korviksen, josta sain tosi paljon kehuja illan aikana! Harmi kun en tajunnu ottaa siitä kunnon kuvaa :( Ehkä joku toinen kerta! Earcuffit on vaan ärsyttäviä siitä syystä, että ne aina irtoo helposti illan aikana. W:kin sai kerran pistää sitä mulle takasin paikalleen, eikä korviksen laittaminen oo ehkä kuitenkaan jätkälle se ihan helpoin asia:D 

Ja mä haluun tehä jotain näille mun hiuksille! Ne on ihan kamalat nykyään. Oon täällä alkanu kasvattamaan mun sivuotsista pois, jotenkin kyllästyin siihen ja se oli aina huonosti tai tiellä. Latvatkin on ihan kauheessa kunnossa, mut yritän saada pituutta. Enkä oo uskaltanu mennä irkkukampaamoon, joten venailen vaan että pääsen takasin Suomeen, missä ainakin voin artikuloida selvällä suomen kielellä mitä oikeen haluun.

Ja nyt mä puhun mun hiuksista. Kuinka ihminen oikeesti osaakin jaaritella näistä postauksista näin jumalattoman pitkiä ihan jokapäiväsistä asioista?

Eilinen, lauantai.

Tuhlasin sen TAAS vaan kotona läppärin edessä. Tuhoon oikeesti selkäni tässä kun vaan kaiket päivät istun tässä sängyllä kyyryssä koneen edessä. Sain kyl sentään tehtyä sentään jotain järkevää, niinkuin suunniteltua mun kevään koulua. Jonka lukujärjestys näyttää edelleen aika tyhjältä, eh. Päivän muita saavutuksia oli mm. alkaminen kattomaan Sons of Anarchya Netflixistä. Aplodit taas mulle.

Tänään, sunnuntai. Olin suunnitellu, että laitan herätyksen soimaan aikasin aamulla ja oon super-produktiivinen! Mut sit. Kännykän akku kuoli yön aikana ja nukuin sit onnellisena suoraan yhteentoista. Ups. No, sain mä jotain tehtyä ja ilta meni sit sen skottitytön luona hengaillessa kun käytiin läpi meiän iirin suullista keskustelua (joka on tiistaina ja mä oon ihan pulassa koska en osaa) ja panikoitiin esseetä, josta meillä ei kummallakaan oo mitään hajua mitä me kirjotetaan. Deadline myöskin tiistaina. Joten mun pitää takoa pääni täyteen iiriä ja irlantilaista kansantarustoa nää seuraavat kaks päivää. Diddly-fucking-dee.

Vanhojen 2012-uutisartikkeleiden mukaan Michael Fassbender ois ollu tekemässä leffaa Cú Chulainnista. Oh hell yes. Osaan sankarin tyyliin koko elämäntarinan jo, joten ois mielenkiintosta nähä millanen leffa siitä tulis

Ja nyt, yheltä, meen nukkumaan. Tosin ei väsytä, joten luen varmaan kirjaa. Vaik aamulla luento kympiltä. Huoh. Mun nukkumaanmenoaika on nykyään kahelta yöllä. Ja oon sit aina aamusin ihan kuollu. Mikä ihme. Voisinko pliis hoitaa elämäni kuntoon tässä joskus lähiaikoina. Ois kiva

PS. Freaking irlantilaiset kansantarut. Ulkona ulvoo tuuli jotenkin omituisesti just nyt (tai ainakin oletan että se on tuuli) ja eka mitä mä ajattelen on, että se on bansheen ulvontaa. Eli kuoleman enne. Nice. Irkut menkää pois mun päästä.

Fun facts

Tasan kuukausi enää jäljellä elämää Irlannissa! Hui kauheeta. Lento kohti Suomea on siispä joulukuun 21. päivä, eli ihan joulun alla vasta kotiin tullaan. No, tän kunniaksi: Pieniä enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia arkielämään liittyviä faktoja Irlannista (osa koskee ehkä vaan Limerickiä), jotka oon nyt täällä ollessa oppinut:

- Suurin osa yliopiston opiskelijoista pukeutuu kampuksella vaan rentoihin urheiluvaatteisiin (collareihin, lenkkareihin yms.) ja vaatemerkki Hollister näkyy ihan oikeesti joka toisella päällä
- On ihan normaalia nähä hevosvaunut kulkemassa normaalilla autotiellä
- Kaupungin sisällä kulkevat bussit maksaa vähimmillään 1,60€ (hello Suomen 3,20€ vai mitä riistoa se nykyään onkaan)
- Guinness vaatii oikeesti totuttelua, kaikki irlantilaisetkaan ei todellakaan tykkää sen mausta ensimaistamalla
- Käteistä käytetään tosi paljon, on tyypillistä törmätä kauppaan missä ei voi maksaa ollenkaan kortilla
- Irlantilainen aamiainen on melkein ihan sama kuin englantilainen aamiainen
- Hanavesi on tosi huonolaatusta (ainakin Limerickin ongelma)
- Tosi monessa paikassa on ilmanen wifi, tosin varsinkin yliopistolla se toimii aika surkeesti välillä (suuren käyttäjämäärän takia)
- Varsinkin yliopiston kahviloissa ruokaa tilatessa keittäjätädit tervehtii aina kysymällä "Are you okay?" tarkottaen että ootko tilaamassa jotain
- Monet paikalliset pukeutuu tosi mauttomasti ja tytöillä on usein aivan järkyttävät sotamaalaukset kasvoilla
- "Thanks a million" on tosi tyypillinen kiitos
- Roskia ei pahemmin lajitella eikä pulloista saa panttia
- Irkkuenglannissa kun puhutaan monikossa te, ei sanota you vaan ye
- Kouluikästen tyttöjen uniformuihin kuuluu nilkkapituset hameet, mitkä näyttää aika jänniltä
- Ruokakaupassa alkoholia ostaessa sulta usein kysytään vaan "minkä ikänen oot" tai jopa vaan "oothan yli 18". Riippuu tosin paikasta. Näin Aldissa, mut esim. kerran Tescossa mulle ei edes myyty viiniä, koska ne ei kelpuuttanu mun suomalaista ajokorttia (go figure)
- Meiän paikallisessa off-licence viinakaupassa on tosi rento meno: sinne on täysin normaalia ja sallittua mennä avattu alkoholijuoma kädessä ostamaan lisää alkoholia
- Paikallisille credit/debit-kortti on tosi outo asia; ne aina itekseen ihmettelee kun kortti kysyy ensin, että kummalle puolelle laitetaan maksu (vaan tasan yksi on siitä multa tainnu kysyä, muiden kasvoista vaan näkee että ne on ihan hämmentyneitä ja ne aina painaa sit vaan credit)

Tällästä päällimmäiseksi tuli mieleen, on varmasti kaikkea muutakin jännää ja erilaista Suomeen verrattuna.

Loppuun vielä teemaan sopien tyypillistä irkkumusaa! Jollasta ei täällä kyllä ikinä oikeesti kuule.

Scotland

Freedoomm!

Krhm, joo. Käytiin tosiaan Glasgowssa, Skotlannissa viikonloppuna viikko sitten! Oltiin järkätty matka ihan ite ja olin niin ilonen, koska yks mun vaihon tavoitteista olikin, että pääsen käväsemään UK:n puolella kun niin lyhyt matka on. Lentolippu edestakasin makso ehkä jotain 50e, en muista enää. 

Osa porukasta lähti perjantaina, mutta sitten minä J:n ja neljän meiän jätkän kanssa lähettiin lauantaina. Meiän lento lähti kahelta Dublinista, joten lähettiin sitten täältä Limerickistä kympin bussilla. Oli aika aikanen herätys, varsinkin kun oltiin oltu edellisenä yönä ulkona. Matka sujukin kuitenkin ihan hyvin. Lensin itse asiassa ekaa kertaa ikinä Ryanairilla! Ja mulla oli mun boarding pass mun kännykässä, mikä oli aika über-siistiä. 

   
Kun päästiin perille, tietenkin satoi. Matkalla bussissa lentokentältä Glasgown keskustaan ei tuntunu kauheesti, että oltais edes toisessa maassa. Oikeesti. Lento kesti jotain 30min (se oli etuajassa), satoi, oli vihreetä ja ihmiset puhu englantia hauskalla aksentilla. Ihan kuin koti-Irlannissa :D Mulla ihan tosissaan kesti jonkin aikaa tajuta, että ollaan ihan oikeesti toisessa maassa. Vaikka oli hypänny lentokoneeseen, sen jotenkin otti niin rennosti, ettei sitä edes tajunnu.

Kun päästiin keskustaan, piti ettiä meiän hostelli (St. Enoch Hotel) siellä sateessa. Oli ihan ok hostelli, vähän kämänen ehkä. Nukuttiin J:n kanssa samassa huoneessa kahen randomin kanssa ja jätkillä oli oma huone. 

Kävästiin sitten kahvilla kuvan Nerossa ja sen jälkeen lähettiin tekemään pientä kaupunkisuunnistusta. Sateessa. Pimeellä. Fiksua:D Mutta H:lla oli kännykässään joku "nähtävyysreitti" niin se sit toimi meiän tour guidena ja opasti meitä siellä kaduilla.

Se oli joku silta. Hienolla yövalaistuksella.

Brittiläiset taksiiit!

Muut vaan porhalsi eteenpäin, mut minä ja H jäätiin itsepäisesti vaan ottelemaan kuvia, jos siltä tuntu. Pitäähän sitä nyt turisteilla.

Aattelin että lingvisti-toverit ehkä osais arvostaa tätä hauskaa nimeä

Joku oli sitten kuullu kehuttavan yhtä sellasta viskipaikkaa (pubia) kuin The Pot Still. Suunnattiin sitten sinne muutamalle.

Oli kyl niin ihana päästä istumaan sisälle lämpöseen ja kuivattelemaan vaatteita! Paikka oli tosiaan erikoistunu viskeihin, niiltä löyty tollanen yllä olevassa kuvassa lasin takana näkyvä punanen kansio täynnä eri viskejä mitä niiltä löytyy. Jätkäthän sitten asiaankuuluvasti viskit nappasi, mut koska mä en viskiä mieluusti juo paria hörppyä enempää, nappasin sit perinteisen siiderin.

Sen jälkeen lähettiin metsästämään ruokapaikkaa. Suunnitelmana oli ensin nähä sen toisen porukan kanssa ja mennä yhessä syömään, mut koska lauantai-iltana oli tosi vaikee saada ilman varausta pöytää neljälletoista hengelle, pysyttiin sitten porukoissamme ja me kuus päädyttiin yhteen italialaiseen pizzoille.

Vatsat täynnä suunnattiin sit hostellille, missä nähtiin sitten vihdoin se toinenkin porukka. Ihmiset oli ostanu juomia ja kokoonnuttiin sit yhteen huoneista ryypiskelemään ja hengailemaan. Ite en voinu kauheen hyvin, niin yksi mulle ystävällisesti tehty gin&tonic riitti ja kun muut lähti ulos tsekkaamaan Glasgown yöelämä, mä menin nukkumaan (en ollu kyl ainoa, W:kin oli heti illallisen jälkeen suunannu mun kipulääkkeitten kanssa nukkumaan koska oli tosi kipee). 

Sunnuntaiaamuna suunnattiin sit ihan ekana hostellin viereiseen ravintolaan syömään aamupalaa. Mä syön aina aika pienen aamupalan, mut täällä kyllä tykkään vähän satsata, jos tolleen mennään ulos aamupalalle. Edelleenkään en sitä varsinaista irlantilaista (tai englantilaista tässä tapauksessa) aamupalaa tilaa, mut vähän normaalia parempaa sentään.

Okei, haha, tässä tapauksessa se "normaalia parempi" oli sitten muroja (Cocoa Pops omnomnom), paahtoleipää ja kahvia :D Eli ei nyt mitään erikoista. Mutta maistu se silti jotenki paljon normaalia paremmalta, haha. Varsinkin kahvi. Mulla on oikeestaan ikävä suomalaista kahvia! Täällä kun ite joutuu tekemään vaan pikakahvia. Ja sitten ostamaan satunnaisista ruokapaikoista. Mulla on ikävä omaa kahvinkeitintä.

Aamupalan jälkeen poikettiin yhessä läheisessä ostoskeskuksessa, koska jotkut halusi käydä jossain tunnetussa lelukaupassa siellä. En tiiä, en ees muista minkä niminen se oli.

Siellä ostoskeskuksessa oli kuitenkin jo kunnon joulukoristelut (niinkuin kaikkialla)! Noi oli musta aika siistejä.

Suomi!! Halusin halata tota kuvaa, tuli jotenkin niin kotoinen olo

Sen jälkeen suunnattiin kohti yhtä ilmasta museota, nimeltään The Lighthouse.

Mulla ei nyt oo kauheesti (aka yhtään) kuvia siitä varsinaisesta näyttelystä, se ei vaan ollu musta nyt niin kauheen mielenkiintonen.

Sen sijaan, kun kiipesi noi portaat ylös torniin, sieltä aukesi tosi nätti näkymä Glasgown ylle!

Museon myymälästä löyty sit kaikkea hauskaa, muun muassa tää, jota varsinkin ne samaiset lingvisti-toverit osaa taas ehkä arvostaa:

Gin&Titonic. Get it? Jääpalamuotteja.

Sen jälkeen hajaannuttiin eri porukoihin sen mukaan mitä ihmiset halusi tehä. Mä alunperin halusin ostaa itelleni uudet kengät ja meiän pitikin mennä tyttöporukalla shoppailemaan. Mulla oli kuitenkin järjetön suklaahimo ja ihanan sympaattinen belgialainen B lähti sit mun kanssa ostamaan suklaata. Luultiin ensin, että muut tulee meiän kanssa, mut ne sit katoskin toiseen suuntaan suoraan sinne ostoksille. Jaa. 

Törmättiin sit B:n kanssa yhteen ihanalta näyttävään kahvilaan (no ne ikkunassa olevat kakkupalat ehkä vähän hurmasi..) ja päädyttiin sitten menemään sinne ja istumaan siellä parisen tuntia ihan vaan höpötellen :D

One happy girl

Oli kyllä niiiin mukava hetki B:n kanssa! Me vaan puhuttiin kaikesta mahollisesta, mm. just vaihtoon liittyvistä fiiliksistä, siitä kun menee takasin kotimaahan. Oli niin ihana puhua niistä asioista jonkun kanssa joka ymmärtää ja ajattelee samalla tavalla! Kun monet mun läheisimmistä kavereista täällä, varsinkin ne jätkät, ei ajattele samallalailla eikä oo oikein ollu ketään kuka samastuisi. Ni vaikka ei niitä kenkiä tullukaan ostettua, niin oli silti tosi mukava käyttää se iltapäivä tohon kahvitteluun ja höpöttelyyn:)

Sen jälkeen poikettiin vielä Urban Outfittersissä, mikä on muuten ihana kauppa! Miksei sitä oo missään missä mä ikinä oon :( Siellä olis ollu niin paljon kaikkea mitä olisin halunnu ostaa! En kuitenkaan kyenny lähtemään sieltä ostamatta yhtään mitään vaan jotain aivan loistavaa tarttu mukaan, heehehee:

Taskumatti! :D Aahahahaa. Älkää kysykö missä mä tota oikeesti aion käyttää. Kyllä mä jotain keksin. ;)

Loppu sunnuntaista sitten menikin siinä kun saatiin koko porukka kasaan (voi hyvä jumala kuinka vaikeeta voikin olla tehä mitään 14-henkisen porukan kanssa), käytiin syömässä, hyvästeltiin perjantain porukka kun ne suuntasi takasin Irlantiin, ja me loput kuusi ensin kierreltiin ympäriinsä ettien jotain kivaa pubia ja päädyttiin sit yhteen ravintolaan pareille drinkeille. 

Maanantaina sit suunnattiin yhteen toiseen museoon! Nimeltään Riverside Museum, palkittu maan parhaaksi museoksi vuonna 2013.

(//Tajusin muuten vasta tätä läpilukiessa, että jaa. Koko UK:n parhaaksi museoksi? Oho. Olin alitajunnassa ajatellu koko ajan tähän mennessä, että Irlannin parhaaksi museoksi. Jep. En selkeestikään tajunnu yhtään että olin ihan eri maassa.)

Bussimatkalla sinne mentiin sitten näppärästi ohi tollasen tosi hulppeen näkösen museon ja Glasgown yliopiston ohi, niin näinpä mäkin ne vilaukselta. Osa porukasta oli käyny siellä edellisenä päivänä kun mä olin kahvittelemassa, vähän harmitti että missasi ne, mut toisaalta, oli kuitenkin niin mukavaa muutenkin.

Se museo oli kuitenkin tosi kiva! Se on kulkuvälinemuseo tai vastaava, en nyt tiiä sitä oikeeta termiä. Täynnä siispä erilaisia autoja, busseja, moottoripyöriä ja ties mitä.

Tykkäsin erityisesti kun siellä oli rakennettu sellanen vanhanajan (abauttiarallaa 30-lukua jos en oo ihan väärässä) katu! Siellä oli tosi siisti fiilis, pääsi käymään eri "liikkeissä" ja kaduilla oli eri sen ajan kulkuneuvoja. Näkyy alla. 

Tykkäsin eniten tälläsistä autoista!

Jee siellä mä näyn peilissä

Saanko mennä täysin offtopic hetkeksi? Jo tolloin tuolla museossa sekä nyt kun kirjotan tätä, muistelen vaan yhtä PC-peliä mitä oon aikoinaan pienenä pelannu. Alko nyt häiritsemään niin paljon, ni käytin just vartin kun yritin googlettamalla löytää sitä (ei mitään muistikuvaa nimestä). Muistin vaan, että siinä oltiin just jossain 30-luvulla, ajeltiin tollasilla autoilla. Muistan elävästi sen musiikin. 

Ja mä löysin sen! Mafia! 

Onko kukaan muu sattunu pelaamaan? :D Tää on taas näitä sarjassamme "veljen vaikutusta". Minkäköhän ikänen oon taas ollu kun pelannu jotain tollasta, hahhah. (Hienot grafiikat muuten) Eikä mikään ihme, että tykkään niin paljon Kummisetä-leffoistakin kun oon tollastakin pelannu. Kauheen nostalginen fiilis tuli taas! Tykkäsin tosta pelistä kovasti, just siitä fiiliksestä kun ajeli noilla siisteillä autoilla ja kuunteli tällästä musaa:

So cool :D

Okei, mennäänkö takasin mafiasta Skotlantiin?

Loput museosta.

Siellä oli kaks kerrosta täynnä kaikkea mielenkiintosta!

Tykkäsin kyl tosta museosta:) Ilmanen sisäänpääsy ja paljon nähtävää! Sieltä lähettiinkin sitten itse asiassa aikalailla suoraan lentokentälle ja takasin kohti Irlantia. Siellä Glasgown lentokentällä yhessä kahvilassa bongasin muuten meiän suomalaisen Axl Smithin! Käveltiin sen ohi ja mä olin ihan öy mai gaat julkkis ja selitin kavereille kuka se on. Mietin pitkään kehtaanko mennä juttelemaan sille ("öö moi mäkin oon Suomesta" ois ollu varmaan aika hieno avauslaini), mut en sit kehannu, harmi. Se tais kyllä huomata että tuijotin. Ja arvata, että oon kans Suomesta koska no, kukapa muukaan kuin suomalainen sitä tuijottaisi. Vaikka onhan se kyllä komea mies. No eniveis. Harmi etten kehannu mennä juttelemaan/ottamaan kuvaa. Ja sehän oli muuten siellä kentällä varmaan sen takia, että Glasgowssahan oli MTV EMA's (European Music Awards) sinä viikonloppuna, oli varmaan ollu tsiigailemassa. Yritettiin kavereitten kaa bongata julkkiksia sinä viikonloppuna, mut ei onnistuttu. Höh.

Jokatapauksessa! Paluumatka Irlantiin mulla olikin sitten, noh, sanotaanko vaikka jännittävä. Mähän kärsin matkapahoinvoinnista ja aina sen takia otan etukäteen lääkkeen, joka estää sen. Se auttaa yleensä aina eikä mulla oo ikinä tullu lentokoneessa mitään ongelmaa. Nytkin nukuin ison osan lennosta (siitä hurjasta 40min mitä se kesti) ja heräsin just kun ruvettiin laskeutumaan. Se oli aika epätavallinen laskeutuminen, kaikki kaveritkin kommentoi jälkikäteen samaa, kone tärisi epätavallisen paljon ja se lentäjä jotenkin mokasi tai jotain. En tiiä mitä oikeen tapahtu, mutta ihan normaalisti se ei sujunu. Siinä mulla alko tulla sit sellanen hiipivä huono-olo.

Kun pääsin koneesta ulos raittiiseen ulkoilmaan, se tuntu tosi hyvältä ja ajattelin sen auttavan, mut sit mun olo vaan paheni. Kun venasin kavereita (istuttiin eri puolilla konetta), puhaltelin vaan ja yritin hillitä sitä huonoaoloa. Kun muut tuli ja lähettiin kävelemään, mun päässä vähän huippasi ja tunsin itteni heikoksi. Kestin sitä aika pitkään, mut kun päästiin lentokentän saapuneet-aulaan, mun oli pakko ottaa H:sta tukea, koska pelkäsin tosissani että pyörryn. Se sitten vei mut istumaan ja siinä mä aloin sit huomaamattani itkemään. Mun pää oli niin sekasin.

Kun meiän piti lähteä kohti bussia, olin saanu istua rauhassa jonkin aikaa ja olo oli vähäsen helpottanu. W sit herrasmiesmäisesti talutti mut käsikynkässä pysäkille ja raitis ulkoilma kyllä autto paljon. Sekä tasanen maa. Ihan oikeesti, paras asia sillä hetkellä oli mun jalkapohjien alla tuntema tasanen maa. Siitä tiesin, että se lentokone oli tosiaan sekottanu mun pään ihan täysin. 

Venattiin bussia aika pitkään ja siinä mun olo sit koheni aika nopeeta vauhtia. Bussissa sit kuitenkin istuin vielä ihan etupenkille, varmuuden vuoksi (koska sehän tunnetusti auttaa että näkee eteenpäin mihin on menossa). Olo meni kyllä ohi, mut olipa jännä kokemus. Ikinä ennen tullu mitään tollasta. Veikkailin, että syynä oli kombo orastava flunssa + kipulääkkeet + huono laskeutuminen. Sekotti vaan mun pään. Huh. 

Mut pakko sanoa, että tollanen tilanne oli siitä ihan mielenkiintonen, että mä näin miten mun kaverit (tai niistä ne ketä nyt paikalla oli) käyttäytyy tollasessa tilanteessa kun toinen itkee ja voi huonosti. Kaikki ei nimittäin ollu sitä kauheen huolehtivaista laatua. Tiiä sitten oliko syynä että ei vaan välitä vai kenties että ei osaa toimia tollasessa tilanteessa, mut muistan kyllä ketkä seiso hiljaa kauempana.. H oli kyllä aivan ihana, se ainakin huolehti:)

No, siinäpä se viikonloppu sit oli! Jumalattoman pitkä postaus tuli, sori, mut jotenkin halusin vaan tunkea kaiken nyt tässä yhellä kertaa että saan tän tehtyä. Toivottavasti jaksoitte lukea! Jee Skotlanti!