Killarney day 1

Tsau! Nyt on Skotlannista selvitty, mutta ennenku päästään siihen, pistänpäs ilmoille kunnon kuvapläjäyksen viikonlopulta viikko sitten kun mentiin käymään oma-aloitteisesti Killarneyssa.

Omalta osalta retki tuli ihan viime tipassa, joten en tienny etukäteen yhtään millasseen paikkaan ollaan menossa. Oon kyllä toooosi ilonen että pääsin mukaan, koska nähtiin aivan upeita maisemia ja muutenkin oli niin hauskaa! Meitä oli tosiaan yhteensä 14 lähdössä ja oltiin vuokrattu kaks seittemän hengen autoa. Noin puolentoista tunnin automatka meni oikeen mukavasti musaa popittaessa, vaikkakin sai välillä vähän pelätä henkensä puolesta kun meiän kuskilla oli välillä hienoja hetkiä ratin takana. Vuokra-autoa sai ajaa vaan yli 23-vuotiaat, joten ensinnäkin se rajoitti meiän kuskivalintaa reilusti, mut myös koska täällä on vasemmanpuoleinen liikenne, on ajaminen tuplasti normaalia vaikeempaa. Meiän espanjalaisella kuskilla oli vähän kokemusta ajamisesta väärällä puolella, mut oli se silti välillä aika mielenkiintosta - en sit tiiä oliko syynä kenties myös ihan vaan espanjalainen ajotyyli.

Päästiin kuitenkin lopulta ehjänä perille. Oltiin vuokrattu kaks mökkiä sieltä (näkyy kuvassa - eli oikeestaan yksi rakennus, mut kaks erillistä asuntoa). Se oli kyl tosi positiivinen yllätys, toi mökki oli tollanen söpö ja sisältäkin tosi kiva ja hyvin varusteltu!

Asunnot oli tarkotettu kaheksalle hengelle, joten sänkyjä riitti. Keittiö oli tosi näppärä, astianpesukoneineen kaikkineen. Olkkarissakin oli mukavasti tilaa ja oli jopa takka mikä niiin oltais haluttu laittaa päälle, mut eipä meillä puita ollu :(

No, ei se kämppä nyt retken päätarkotus ollu, joten ei sen enempää siitä. Lauantaina kun oltiin heitetty kamat tonne, lähettiin näkemään niitä nähtävyyksiä. Killarneyn pääjuttuhan on se varsinainen Killarneyn kansallispuisto. Se on näitä sarjassa jumalattoman isoja kansallispuistoja, joten en tarkalleen oikein tiiä edes mitkä osat siihen varsinaisesti kuulu. Joten oletan, että koko aika kun samoiltiin ympäriinsä, oltiin siellä kansallispuistossa. 

Irlannissa kun ollaan, niin tietenki siellä satoi. Se on nyt kuvienkin kannalta tosi ärsyttävää, koska monesti mun kuvat on tosi tärähtäneitä tai niissä on vesipisaroita, joten pahoitteluni kuvien aika huonosta laadusta. Sateessa kun ei muutenkaan kauheesti huvita/pysty keskittymään, että tulee varmasti hyvä kuva. Sitä vaan räpsii niitä ja toivoo että jotain tallentuu.

Muckross Abbey taisi olla ekana kohteena ("taisi" koska en oo varma tosta nimestä, ha).

Saako kukaan muu Potter-viboja tästä?

Meillä oli periaatteessa oma opas tuolla - D nimittäin. Se oli käyny tuolla kansallispuistossa jo kahesti aikasemmin, joten se ties minne mennä. Oli oikeen kätevää. Muutenkin tollasissa isoissa ryhmissä on aina kiva mennä sen puolesta, että aina on joku joka tietää minne mennä ja mitä tehdä - ite voi vaan seurata perässä :D

Katettu hevoskyyti olisi kyl kelvannu t: litimärät vaihtarit

Mentiin läheisen järven rantaan ja voi jeesus sitä säätä! Se muuttu yhtäkkiä aivan järkyttäväksi - varsinkin kun siellä järvellä tietenkin tuuli oli vielä voimakkaampi. Se oli jo ihan myrskyn luokkaa mun mielestä! Sateenvarjoista ei ollu enää mitään hyötyä, kaikki oli aaaivan litimärkiä. Jostain syystä mä koin sen kauheen hauskana:D Muistan kun näin ensin D:n ja W:n (jotka kulki edellä muita) taistelemassa tuulta vastaan, sit kun pääsin niitten luo, ne vaan juoksi pää kolmantena jalkana ympäriinsä ettimässä jostain tuulensuojaa. Ite seisoin siellä sateen ja tuuleen runnomana myös ja vaan nauroin ääneen kun koin sen tilanteen niin koomisena :D

Rakastan tätä kuvaa, copyright menee saksalaiselle toverille H:lle (rajasin vähän muiden yksityisyyden suojaksi)! Harvinaisen hyvä kuva - tää on tätä dancing in the rain -tyyliä :D Ei pidä antaa sateen lannistaa vaan nähä tilanteen hauskuus! Mutta lopuista 99% ajasta tuolla en varmastikaan näyttäny kauheen hehkeältä.

"You look like an old English lady" - H

Sen jälkeen hypättiin takasin autoon, kaikki aivan litimärkinä. Lähettiin ajamaan kansallispuistoa eteenpäin ja yhessä vaiheessa pysähyttiin sitten ottamaan kuvia kun oli niin nättiä.

 

Oli onneks lakannut satamasta! 

Killarneyn kansallispuistoon kuuluu siis kolme eri järveä - Lough Leane, Muckross Lake ja Upper Lake. En valitettavasti osaa kertoa sen tarkemmin minkä järven rannalla esim. noissa kuvissa oltiin, koska en ollu ihan niin kartalla asioista :D 

Noi tiethän tuolla oli tosi kapeita ja siellä oli paljon jyrkkiä mutkia. Toi entistä enemmän vaan lisäjännitystä tohon matkailuun kun rakas kuskimme vähän kaahaili ja useemmin kuin kerran saatiin nytkähdellä äkkijarrutusten parissa kun nurkan takaa pelmahtikin bussi.

Ladies' Viewssa oli tosi hieno näköala, mutta se ei vaan millään tallentunu kameralle silleen, että tekis oikeutta. Tässä seuraavaksi siis sieltä.

(Väreissä niin iso ero, koska toinen otettu kännykällä ja toinen kameralla)

Alkoi tulla pimeä, mutta käytiin vielä yhellä viimeisellä paikalla. Muckross House nimeltään. Vähän turha reissu sen puolesta, että kun sinne päästiin, oli jo tosiaan niin pimeä ettei oikein pahemmin enää mitään nähny. Mutta tulipahan käytyä.

Sen jälkeen lähettiin sitten ajelemaan takasin kohti mökkiä. Oli kyl kiva tunnelma ajella tuolla pimeellä, musan soidessa taustalla (on se kätevää kun D kantaa aina kajareitaan kaikkialla mukana niin ei tarvi turvautua kämäseen radiomusaan). Otin vähän videota siitä. On pimeetä, joten maisemat ei kauheesti näy, mut taustamusaks sattu suhteellisen eeppinen biisi (W:n ansiota), joten laitan sen nyt kumminkin tänne teille nähtäville. Ite tykkään siitä, koska muistuttaa siitä mukavasta fiiliksestä.

Kun päästiin takasin mökille, tyypit teki koko porukalle ruokaa ja sitten pidettiin pienet kotibileet. Niistä ei nyt oo mitään erikoisempaa kerrottavaa. Paitsi yks hetki. Puhuin tästä asiasta itse asiassa pari päivää sitten B:n kanssa, että kuinka täällä vaihdossa (niinku kyllä elämässä yleensäkin) on aina tiettyjä pieniä hetkiä, mitkä jotenkin jää aina erityisesti mieleen. Niissä ei tarvi edes olla mitään erityistä välttämättä. Ne vaan jää mieleen. 

Niissä kotibileissä jossain vaiheessa keskellä yötä minä ja D oltiin eristäydytty kahestaan keittiöön istumaan. Me vaan syötiin raakaa spagettia ja puhuttiin pääasiassa ihmissuhteista. Ja siinä se hetki on. Ei mitään sen ihmeellisempää. Mutta se vaan jotenkin jäi mieleen erityisen mukavana hetkenä - ja hauskana. Me vaan istutaan siellä, syödään raakoja spagettitikkujamitälie suoraan paketista ja yritetään löytää jotain yhteisymmärrystä miesten ja naisten välillä. Yöllistä (humalaista) bondausta. :D Sitä on vaikea muille selittää, mut itelle se vaan jäi mieleen jotenkin erityisesti.

No, eniveis. Tästä tuli niin pitkä postaus, että päätin jakaa tän Killarney-viikonlopun kahteen osaan. Siten saan nää ekat kuvat ilmoille nyt ja seuraavat heti kunhan taas vaan ehdin. Mikä on toivottavasti huomenna. (Eli tänään. Koska on yö. Taas.)