Lähtövalmiina

Moikka! Tästä se ensimmäinen blogikirjoitus lähtee. Perustin tämän blogin pääasiassa siksi koska lähden tässä ihan pian, ylihuomenna (!!), vaihto-oppilaaksi Irlantiin Erasmus-ohjelman kautta ja halusin (pienen painostuksen jälkeen) dokumentoida sen reissun omaksi muistoksi sekä muiden ihmeteltäväksi. Unohdin kaiken hässäkän keskellä ihan kokonaan, että tälläsen bloginkin voisi perustaa ja muistin asian vasta kun kaveri julkaisi oman vaihtobloginsa. Sen takia tää ensimmäinenki postaus on vasta näin viimemetreillä kirjoitettu.

Tällä hetkellä suhtautuminen tähän bloggaamiseen on aika rento, tuun kirjoittamaan varmaan aina silloin tällöin kun vaan vaihtarielämältäni ehdin. Yritän kuitenkin päivitellä edes kerran viikossa, ehkä useamminkin. Ja yritän lisätä paljon kuvia! Itteni tuntien saatan todella tykästyä tähän touhuun, joten en halunnut sitoa blogin nimeä vain Irlannin reissuun, siltä varalta että jatkankin kirjoittelua sitten vaihdon jälkeenkin. We’ll see. Mainittakoon siis, että blogin nimihän on väännös Fatboy Slimin biisistä Eat, Sleep, Rave, Repeat, joka on yksi mun EDM-tunnareista. Halusin kuitenkin muuttaa sitä vähän enemmän omaan tyyliini sopivaksi, kun en kuitenkaan ihan täyspäiväinen reivityttö ole.

Kukapa siis olen? Nimi on Sanna ja opiskelen Jyväskylän yliopistossa nyt alkavaa kolmatta vuotta, pääaineena englannin kieli ja sivuaineina business ja viestintä. Lähden Irlantiin, kaupunkiin nimeltä Limerick, opiskelemaan pääasiassa juuri englantia, mutta samalla aion käydä muutaman business-kurssinkin. Yhtälaillahan siinä englantia tulee opiskeltua business schoolinkin puolella kun englanninkielisessä maassa kuitenkin ollaan. Sitä odotan kyllä todella innolla! Pidän kielten opiskelusta, ja olen aina tykännyt varsinkin englannista, joten tulee olemaan niin mahtavaa päästä asumaan ja opiskelemaan neljäksi kuukaudeksi Irlantiin. Kun siihen päälle saa vielä sen ihanan irkkuaksentin, niin kyllä kelpaa! Vaikka vähän jo kammottaa, että kuinka paljon mahdollisia hämmentäviä tilanteita tulee tapahtumaan jos ja kun ei meinaa ymmärtää sitä paksua aksenttia. No, tottuuhan siihenkin.

Minä!

Lähtö on siis hyvin lähellä (kuulostaapa kammottavalta). Kaikki miljoonat käytännön asiat alkaa olla vihdoin ja viimein aikalailla hoidossa. Elin kesäloman jonkinlaisessa kieltotilassa, en halunnut ajatella vaihtoa koska se oli jotain liian pelottavaa, joten lykkäsin vain kaiken hoitamista. Huono idea. Nyt nämä viimeiset kaksi viikkoa on ollu aika kauheita. On niin paljon mitä pitää hoitaa! Irlannin asunnon vuokran maksaminen, vaihtoyliopistoon ilmoittautuminen ja kaikkien tunnusten hankkiminen nettiongelmien kera, kotiyliopistoon ilmoittautuminen ja kevään koulun suunnitteleminen (vielä kesken..), korotetun opintotuen hakeminen (tehkää ajoissa! nimim. vielä päätöstä odotellessa), matkavakuutuksen pidentäminen, matkustusilmoituksen ja muuttoilmoituksen tekeminen… lista jatkuu loputtomiin. Jos tätä joku tuleva vaihtari lukee, niin ei kannata panikoida. Kaiken todellakin saa hoidettua, kunhan aloittaa ajoissa. Tai vaikka aloittaisikin minun lailla myöhässä, asiat saa kyllä edelleen hoidettua, kunhan pitää pään kylmänä eikä luovuta. Kaikki hoituu kyllä aina tavalla tai toisella.

Matkalaukkukin täyttyy pikkuhiljaa..

Olen aivan ihmeissäni siitä kuinka kylmänä olen tosiaan pääni pitänyt tässä viime aikoina. Olen aina ollut kauhea jännittäjä ja etukäteen ajattelin, että tulen viimeiset viikot ennen lähtöä olemaan aivan hermoromahduksen partaalla. Nyt, kun lähtöön on enää niin vähän aikaa, olen edelleen yllättävän rauhallinen. En taida vieläkään tosissaan tajuta sitä lähtöä. Ihan hyvä kyllä, koska elämä sujuu huomattavasti helpommin, kun ei meinaa joka toinen sekunti purskahtaa itkuun ja joka toinen voida pahoin.

Voisin kirjoitella ummet ja lammet, mutta jottei tästä nyt tule heti kauheeta romaania näin alkuun, niin pätkäisen tähän. Hommaa vielä riittää, joten en usko ehtiväni kirjoittamaan uutta tekstiä ennen tuomiopäivää a.k.a maanantaita. Palaan asiaan varmaan sitten Irlannista! Jännää.

"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota / vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa"
- Cheek: Äärirajoille

PS. Tässä vielä mun ehdoton lempibiisi näiltä vaihtosekoiluviikoilta: